M/s Sunrise kanavassa.
Matka kanavalta Santioon sujui hyvässä myötatuulessa. Parhaimmillaan veneen vauhti kipusi yli kymmenen solmun 21m/s tuulenpuuskissa. Purjeena toimi pelkkä genoa.
Santiossa vietimme kaksi yötä. Keli oli mootoriveneelle haastava kovan tuulen ja korkeahkon aallokon vuoksi, joten jäimme Santioon heidän seurakseen.
Kotkan Sapokan sataman kummeli.
Kotkan satamassa oli hyvin tilaa! Illalla valmistelimme Sunrisen maantiematkalle, ja Heli toi laivakoira Nestorin alukselle.
Sunrise nostettiin auton kyytiin ja sen matka kohti Päijännettä jatkui.
Piligrim suuntasi kohti Svartholmia. Sää oli paikoitellen sumuinen. Sankan sumun ja vähäisen tuulen takia ajoimme moottorilla. Vastaan tulikin rahtialus sumutorvea töräytellen. Onneksi tutkan ja ais:n kautta pystyttiin seuraamaan aluksen lähestymistä väylällä.
Svartholm on mielenkiintoinen saari 1700-luvulta olevine linnoituksen jäänteineen. Alue on hyvin hoidettu. Puusto ja kasvillisuus vaihtelee mäntyvanhuksista komeisiin suuriin katajiin ja juuri kukkiviin puihin ja pensaisiin. Kaunista!
Muita matkaveneilijöitä tullessamme ei ollut. Saarella oleva museo oli toistaiseksi suljettu, mutta ravintola avoinna.
Varis tutkimassa, mitä avoveneestä löytyy.
Saarella oli rohkeita ja röyhkeitä variksia. Aamuyöllä herättiin raakkumiseen ja kahden variksen kolisteluun avotilassa. Oven ylimmäinen luukku oli auki, josta varis kurkisteli veneeseen. Varikset häädettiin, mutta aamulla huomattiin, että avotilasta olivat hävinneet tupakat ja sytytin sekä Nestorin pelastusliivit oli vedetty penkin alta esiin. Onneksi tallessa! Luukun alla olivat variksen ruikkimat terveiset.
Saarella oli kaunis lenkkimaasto ja mahtavat maisemat.
