Biesheim - Savonlinna

 

 

Biesheimissa vierähti kaksi viikkoa odotellessa Ranskan Volvolta päätöstä takuukorjauksesta. Kuten olemme huomanneet, Ranskassa asiat kestävät, niinpä nytkään ei osattu sanoa, kuinka kauan päätöksen saaminen ja korjaus vievät aikaa vielä kahden viikon jälkeenkään.

 

Suomalainen venekuljetusfirma Mergus sattui parahiksi kulkemaan tyhjällä rekalla ohi, joten päätimme siirtää Estrellan rekan kyydissä Suomen Volvon huomaan. Itsellemme jäisi siten aikaa muuttoon ja uuden kodin remonttiin.

 

Lastauspäivä oli todella kuuma, lämmintä 37 astetta ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.



 

 

 

Viimeinen satama Reinin varrella.

 

Nosto vedestä sujui ammattitaidolla ongelmitta.

 

"IPS:n ulostus"

 

Estrella lastattiin rekan lavetille niin, että kärry peruutti lavetin päälle.

 

Estrella valmiina lähtöön peruuttaen pitkin Saksan teitä.

 

Saapuminen Savonlinnan Pääskylahteen VS-Marinin hallille.

 

Rekan kyydistä kärrylle...

 

Kärryllä halliin.

 

Estrella on VS-Marinin hallissa niin pitkään, kun se on valmis Saimaan vesille.

 

 

 

KIITOS KAIKILLE LUKIJOILLEMME REISSUN SEURAAMISESTA.

Blogimme päätämme tältä osin tähän.

 

HYVÄÄ KESÄÄ!

t. Make & Merja

 

Voujeaucourt - Biesheim

 

Loppumatka canal du Rhone au Rhinillä sujui ongelmitta. Säät olivat kylläkin hyvin sateisia. Muuta veneliikennettä ei ollut, joten sulkuihin päästiin suoraan.

 

 

 

Yöpymispaikka Allejoiessa, Belfortiin ja Reinille menevässä risteyksessä.

 

 

 

 

 

Valdieussa muuttui virtaussuunta myötäiseksi. Sulkujen väli tiheni aluksi niin, että 12 sulkua oli sadan metrin välein. Laskua kussakin sulussa oli 2-3 metriä. Vaikka sulkujen määrä kuulostaa työläältä, käytännössä ne sujuivat joutuisasti ilman sen kummempia pulmia. Laskua Reinille tuli kaiken kaikkiaan noin sata metriä.

 

Mullhousessa jännitettiin jälleen siltojen korkeuksia, koska vesi oli hieman korkeammalla.

 

Reinillä sulkujen korkeudet ovat aivan eri luokkaa noin 15 metriä. Suluissa on liikkuvat pollarit, joten nousu on vaivatonta. Jokilaiva Judin perässä päästiin kolmeen sulkuun.



 

 

Pientä vastustusta tuntuu nyt paluumatkalla kuitenkin riittävän. Toinen vaihde kytkeytyy entistä huonommin päälle, joten matka pysähtyi toistaiseksi Biesheimiin. Sveitsiläinen Volvon mekaanikko kävi tekemässä arviokäynnin ja totesi ranskalaisen työn laadun surkeuden. Vene pitää nostaa uudelleen ylös ja uusia osia. Jälleen on käyty käden vääntöä korjauksen maksajasta. Ja harmillista kyllä paikallinen satamayrittäjä ei suostu nostamaan venettä eikä sitä hänen tontilleen saa kukaan muukaan nostaa. Asia liittynee sveitsiläiseen korjaamoon... Pulmallista tässä vain on, että korjaaja kielsi ajamisen pidemmälle. Odotamme jälleen uutta viikkoa ja asiaan uutta käännettä.

 

Biesheim sijaitsee Ranskan puolella, mutta kaupassa käymme Saksan puolella Breisachissa. Vesisadetta on riittänyt sen verran, että yhtenä yönä vesi nousi lähes metrin ja jatkoi seuraavana päivänä. Vene on kiinnitetty liikkuvaan laituriin, mutta maihin päästiin kuvin jaloin vain kumiveneen avulla.

 

 

Vastapäisessä rantapenkassa asustaa piisamiperhe. Suuri vanha uros ei pelkää ihmisiä. Iltaisin se käy uimaportaita pitkin erään veneen uimatasolla ja on tutkaillut meitäkin lähietäisyydeltä.

 

 

Täällä odotamme asioiden pikaista selviämistä ja matkan jatkumista yhdessä piisamien kanssa....

Deluz - Voujeaucourt

 

 

Yli kahden kuukauden odotuksen jälkeen olemme jälleen matkalla. Välillä käytiin Suomessa kolmen viikon jakso, jonka aikana asennettiin laituri ja tehtiin venehuoltoja- ja korjauksia. Siinä sivussa hoidettiin asumis- ja työasiat järjestykseen uudessa kotikunnassa Asikkalassa.

 

 

 

 

Make asensi korjatut vetolaitteet uusilla potkureilla muutamassa tunnissa. Harmillista kyllä ranskalainen työn laatu ei näytä olevan sitä, mitä me Suomessa olemme tottuneet. Laitteissa ilmeni jo ensimmäisen matkapäivän aikana paljon pieniä vikoja ja esim. toisen vetolaitteen vaihde ei kytkeydy eteen kunnolla ja öljyä vuoti muutamasta paikasta.

 

 

Estrella valmiina laskuun.

 

Paikan pitäjä jännitti kovasti siirtoa telakalta veteen. Siirto ottikin oman aikansa monen pähkäilyn ansiosta.

 

Reitti oli paikoin ahdas.

 

Pientä jännitystä meillekin aiheutti ranskalainen telakkatoiminta. Vene oli ajoittain hyvin kallellaan.

 

Viimeinkin vedessä. Hengessä olivat mukana kaikki telakan alueella veneitään laittavat.

 

Kiitos- ja lähtömaljojen aika!

 

Estrella valmis matkaan.

 

Deluz muistetaan varmaan monella tavalla tulevaisuudessa matkaa muistellen.

Lähtöpäivä oli sään puolesta lämpimän kesäinen.

 

Doubs-joki jyhkeine rantoineen.

 

Matkan edetessä reitti kapeni lähes viidakkomaiseksi kasvustoltaan.

 

 

 

Reitillä sulkujen toiminta loppuu iltaisin klo 19.30. Ensimmäinen yö vietettiin Plaine de Pompierre-sulun odotuslaiturissa. Ensimmäisen päivän saldo: 15 sulkua.

 

Unikot kukkivat paikoin runsaasti kanavan varsilla.

 

Toinen matkapäivä olikin sään puolesta kurjempi. Vettä satoi kuuroissa välillä kaatamalla. Päivän aikana tultiin kymmenen sulkua. Ennakkoon suurta pohtimista tuottaneet sillat korkeuksiltaan 3.40 ja 3.30 sujuivat ongelmitta. Reittejä valvovan VNF:n työtekijä juoksutti vettä kanavassa niin, että siltojen alta mahduttiin reilusti ali.



Edelleen Deluzissa...

 

Täällä Deluzissa olemme edelleen. Vakuutusyhtiön kanssa kävimme pitkällisen prosessin ennekuin raha-asiat selvisivät. Tuon koitoksen jälkeen luultiin asioiden sujuvan joutuisammin, mutta näin ei näytä olevan.

Osien tilaaminen ennakkomaksunkin jälkeen on kestänyt ja kaikki tuntuu sujuvan korjaamolla hyvin hitaassa tempossa. Kärsivällisyys on ollut kyllä koetuksella. Odotamme edelleen tietoa, milloin perävetolaitteet saisi noutaa. Tarkoitus on vuokrata pakettiauto ja hakea vehkeet itse ajan säästämiseksi. Kippari asentaa laitteet paikoilleen  omin voimin.

 

 

 

 

Ylhäältä kukkulalta on hyvät näköalat alas Doubs-joen laaksoon.

 

Ylhäällä kukkulalla on pieni kirkko jonkun paikallisen merkkihenkilön muistoksi.

 

Kesä on saa tullut. Sireenit ym. monet puut kukkivat ja kaikkialla on hyvin kesäisen kaunista.

Ajan kuluttamiseksi ollaan käyty junalla lähikaupungeissa Besanconissa ja Belfordissa. Koimme myös mielenkiintoisen illan eräässä ranskalaisperheessä, jonne meidät kutsuttiin illalliselle.

 

Venetraileri jouduttiin ottamaan Estrellan alta muiden veneiden laskuihin. Paikan pitäjä jännitti kovasti, miten veneemme saadaan pukeille. Hieman pulmaa se hänelle tuottikin. Loppujen lopuksi kipparin piti ruveta kurottajan puikkoihin, että venetraileri saatiin oikeaan paikkaan ilman enempiä vaikeuksia. Makella onkin ollut välillä hommia erinäisten korjausten opettamisessa ja avustamisessa. Paikan pitäjällä puuttuu vähän tietotaitoa ja työkaluja.

 

Täällä odotellaan. Toivotaan, että ensi viikolla vene on vedessä...

 

Kipparin kommentit:

Muutamia kommentteja vakuutusyhtiön toiminnasta. Meillä on veneen vakuutus Yacht Pool -yhtiössä ja kyseisen yhtiön kanssa yhteistyö loppuu tähän pelleilyyn.

Vakuutusehdoissa on sellaisia pykäliä jotka menevät ilman laskematta useimmilta ohi. Kaikissa veneen osissa on määritelty maksimikorvaus raja, jonka arvolla ei kyseistä paikkaa saa korjattua.

Kuten meille kävi. Nyt maksamme omista tämän osavakuutuksen lisäksi 10.000 eur (mikä otettaessa oli täyskasko) 

Esim. meillä oli vetolaitteille määritelty 7,5% per vetolaite vakuutusarvosta. Jos olisi meillä ollut hieman enemmän vauhtia ja vetolaitteet katkenneet, niin kuin Volvo on suunnitellut, olisimme joutuneet korvaamaan omista yli 20.000 euroa. Laskimme että veneen vakuutusarvo pitäisi olla puolet isompi kuin markkina arvo jotta vakuutus korvaisi kaiken. Nyt kun luki tarkemmin vakuutuskirjaa, niin jos menomatkalla olisi mennyt masto poikki ja masto purjeineen mereen, emmepä olisi enää jatkaneet matkaa.

 

Palveluineen ja lisätietojen pyyntöineen vakuutusyhtiön kanssa meni aikaa melkein viisi viikkoa ennen lopullista päätöstä. Olisi normaalisti menneet lomat siihen.

 

Nyt odotetaan että ranskalaiset saisi patongit syötyä ja alkaisivat korjaamaan vetolaitteita. Vasta reilu viikko odotettu työn aloittamista.



Besancon - Deluz

 

 

Besanconista lähdettiin liikkeelle pilvisessä, mutta sateettomassa säässä. Noin kahdenkymmenen kilometrin matkalla Deluziin oli neljä sulkua.

Ajatuksena oli edetä hiljalleen Saksan puolelle saakka. (Vakuutusyhtiön luvalla), Deluzin jälkeen ajettiin pari kilometriä, mutta perästä alkoi kuulua sen verran oudompaa ääntä, että käännyttiin takaisin Deluziin.



 

Deluz... Kylää halkoo kanava, Doubs-joki kulkee lähellä.

 

Deluzissa on pieni satama, josta voi myös vuokrata veneen. Saapumispäivämme oli lauantai, joten firma, joka voisi nostaa veneen ylös, oli vapaalla. Niinpä jäätiin satamaan odottelemaan maanantaita. Paikka oli juuri auennut, joten sähköä ei ollut vielä kaikissa laitureissa saatavilla, samoin maksaminen pankkikortilla ei olisi onnistunut. Olimme kauden ensimmäiset  asiakkaat.

Viikonloppuna kerkesi kävellä ja tutkailla monenlaisia kukkia yms. Ympäristö on kaunis ja linnunlaulun määrä ympäröivillä rinteillä mahtava.

 

 

Maanantai aamuna heti yhdeksän jälkeen tavoitettiin paikallisen telakan työn tekijät. Vene saatiin ylös.

 



 

Telakan henkilökuntaan "kuuluu" myös koira, joka Maken kanssa seuraili tilannetta; mitä pohjasta ja perästä paljastuu...

 

Pohjassa ei ollut naarmun naarmua, mutta potkurit olivat vääntyilleet ja niistä puuttui paloja.

Potkurin akselit olivat hieman vääntyneet, vetolaitteen ja ylävaihteen välistä oli joku ilmeisesti antanut periksi, koska öljy oli melkein vettä. Toisen ohjaus oli antanut periksi ja vetolaite oli vinossa.

 

Lämpimät kiitokset jälleen Savonlinnan VS-Marinin Harrille teknisestä tuesta ja hyvistä neuvoista.

Harrin neuvosta Make otti yhteyttä Volvo action serviceen, joka rupesi järjestelemään perävetolaitteille korjaajaa. Volvon palvelussa voi asioida suomeksi, he myös hoitavat yhteyden pidon asiakkaan ja korjaamon välillä, jos yhteistä kieltä ei ole.Työ ei ollut helppo. Lähimailla Ranskan tai Saksan alueella ei ole ammattitaitoista korjaajaa. Sveitsissä olisi ollut, mutta se ei ollut mahdollinen paikka, koska Sveitsi ei ole EU:n jäsen. Pahimmillaan suunnitelmat koskivat huoltotoimia Hollannissa. Muutaman päivän päästä saatiin kuulla, että lähin mahdollinen korjaaja on Marseillen lähellä. Paikallinen telakka oli lomalla seuraavan viikon ja korjaaja ei halunnut tulla irrottamaan vetolaitteita, kuin vasta 18.4 jälkeen. Kippari sai sovittua vakuutusyhtiön kanssa asiat ja irrotti itse  vetolaitteet telakan kurottajan avustaessa.

 

Viikon maissa olon jälkeen, perävetolaitteet haettiin viime maanantaina. Vielä perjantaina ne olivat matkalla jossakin, koska korjaamo alkoi kysellä niiden perään. Toivottavasti korjaamo saa laitteet heti ensi viikon alussa. Jotkut asiat täällä Ranskassa hoituvat todella hitaasti...

 

 

 

Deluz on pieni kylä Doubs-joen varrella. Kylässä on kirkko, koulu, posti ja baari, josta onneksi saa myös patonkia. Lähin kauppa on noin kymmenen kilometrin päässä.

Kylä on kaunis ja siisti. Telakka sijaitsee entisen pienen paperitehtaan alueella.

 

Näkymä satamasta vanhalle paperitehtaalle, nykyiselle telakalle.

 

Puolitoista viikkoa maissa... Timo ja Leena (ex s/y Tinja) vierailivat asuntoautollaan piristämässä meitä.

 

Deluzin kirkko ja koulu. Ranskalaiset ovat hyvin ystävällisiä ja kohteliaita. Varsinkin tämmöisissä pienissä paikoissa kaikki tervehtivät myös tuntemattomia turisteja ja suomalaisuus täälläkin ihmetyttää.

 

Elämä maissa on sujunut hyvin. Vettä saadaan, mutta septiä on joutunut tyhjentämään käsipelissä. Kylässä pysähtyy pari junavuoroa päivässä. Käytiin junalla kauppareissulla sekä Besanconissa että Montbeliardissa. Pyörät on myös otettu käyttöön.

 

Pohjasta puuttuu jotain...

 

Kohtalotovereita ... Yksi on törmännyt johonkin, toinen ajanut kadonneen väylämerkin rautoihin ja uponnut, kolmannella on reikä pohjassa...

 

Kaksi viikkoa maissa on mennyt. Uutta viikkoa odotellaan ja tietoa jatkosta...