Besanconista lähdettiin liikkeelle pilvisessä, mutta sateettomassa säässä. Noin kahdenkymmenen kilometrin matkalla Deluziin oli neljä sulkua.
Ajatuksena oli edetä hiljalleen Saksan puolelle saakka. (Vakuutusyhtiön luvalla), Deluzin jälkeen ajettiin pari kilometriä, mutta perästä alkoi kuulua sen verran oudompaa ääntä, että käännyttiin takaisin Deluziin.
Deluz... Kylää halkoo kanava, Doubs-joki kulkee lähellä.
Deluzissa on pieni satama, josta voi myös vuokrata veneen. Saapumispäivämme oli lauantai, joten firma, joka voisi nostaa veneen ylös, oli vapaalla. Niinpä jäätiin satamaan odottelemaan maanantaita. Paikka oli juuri auennut, joten sähköä ei ollut vielä kaikissa laitureissa saatavilla, samoin maksaminen pankkikortilla ei olisi onnistunut. Olimme kauden ensimmäiset asiakkaat.
Viikonloppuna kerkesi kävellä ja tutkailla monenlaisia kukkia yms. Ympäristö on kaunis ja linnunlaulun määrä ympäröivillä rinteillä mahtava.
Maanantai aamuna heti yhdeksän jälkeen tavoitettiin paikallisen telakan työn tekijät. Vene saatiin ylös.
Telakan henkilökuntaan "kuuluu" myös koira, joka Maken kanssa seuraili tilannetta; mitä pohjasta ja perästä paljastuu...
Pohjassa ei ollut naarmun naarmua, mutta potkurit olivat vääntyilleet ja niistä puuttui paloja.
Potkurin akselit olivat hieman vääntyneet, vetolaitteen ja ylävaihteen välistä oli joku ilmeisesti antanut periksi, koska öljy oli melkein vettä. Toisen ohjaus oli antanut periksi ja vetolaite oli vinossa.
Lämpimät kiitokset jälleen Savonlinnan VS-Marinin Harrille teknisestä tuesta ja hyvistä neuvoista.
Harrin neuvosta Make otti yhteyttä Volvo action serviceen, joka rupesi järjestelemään perävetolaitteille korjaajaa. Volvon palvelussa voi asioida suomeksi, he myös hoitavat yhteyden pidon asiakkaan ja korjaamon välillä, jos yhteistä kieltä ei ole.Työ ei ollut helppo. Lähimailla Ranskan tai Saksan alueella ei ole ammattitaitoista korjaajaa. Sveitsissä olisi ollut, mutta se ei ollut mahdollinen paikka, koska Sveitsi ei ole EU:n jäsen. Pahimmillaan suunnitelmat koskivat huoltotoimia Hollannissa. Muutaman päivän päästä saatiin kuulla, että lähin mahdollinen korjaaja on Marseillen lähellä. Paikallinen telakka oli lomalla seuraavan viikon ja korjaaja ei halunnut tulla irrottamaan vetolaitteita, kuin vasta 18.4 jälkeen. Kippari sai sovittua vakuutusyhtiön kanssa asiat ja irrotti itse vetolaitteet telakan kurottajan avustaessa.
Viikon maissa olon jälkeen, perävetolaitteet haettiin viime maanantaina. Vielä perjantaina ne olivat matkalla jossakin, koska korjaamo alkoi kysellä niiden perään. Toivottavasti korjaamo saa laitteet heti ensi viikon alussa. Jotkut asiat täällä Ranskassa hoituvat todella hitaasti...
Deluz on pieni kylä Doubs-joen varrella. Kylässä on kirkko, koulu, posti ja baari, josta onneksi saa myös patonkia. Lähin kauppa on noin kymmenen kilometrin päässä.
Kylä on kaunis ja siisti. Telakka sijaitsee entisen pienen paperitehtaan alueella.
Näkymä satamasta vanhalle paperitehtaalle, nykyiselle telakalle.
Puolitoista viikkoa maissa... Timo ja Leena (ex s/y Tinja) vierailivat asuntoautollaan piristämässä meitä.
Deluzin kirkko ja koulu. Ranskalaiset ovat hyvin ystävällisiä ja kohteliaita. Varsinkin tämmöisissä pienissä paikoissa kaikki tervehtivät myös tuntemattomia turisteja ja suomalaisuus täälläkin ihmetyttää.
Elämä maissa on sujunut hyvin. Vettä saadaan, mutta septiä on joutunut tyhjentämään käsipelissä. Kylässä pysähtyy pari junavuoroa päivässä. Käytiin junalla kauppareissulla sekä Besanconissa että Montbeliardissa. Pyörät on myös otettu käyttöön.
Pohjasta puuttuu jotain...
Kohtalotovereita ... Yksi on törmännyt johonkin, toinen ajanut kadonneen väylämerkin rautoihin ja uponnut, kolmannella on reikä pohjassa...
Kaksi viikkoa maissa on mennyt. Uutta viikkoa odotellaan ja tietoa jatkosta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti