Mistä kaikki alkoi....

sy Piligrim kesällä 2012 Saimaalla

 

 

Ensimmäinen 9-metrinen moottorivene hankittiin 2002 Savonlinnasta, mutta veneilyvesistömme oli silloin Päijänne. Venekoko kasvoi pikkuhiljaa ja vuonna 2009 meillä oli 13-metrinen moottorivene Sunrise, jolloin olimme jo muuttaneet Savonlinnaan ja veneilimme Saimaalla. 2009 Joensuussa tapasimme venekunnan, joka oli käynyt Välimerellä. Siitä se ajatus lähti; voisimmeko mekin tehdä jonkun vastaavan matkan...

Ensimmäinen suunnitelma oli mennä Välimerelle Euroopan halki kanavareittiä. Perehdyimme veneen vaatimuksiin kanavien- ja siltojen suhteen ja totesimme, että Sunrise on mm. liian korkea. Myös polttoainekustannukset hirvittivät.

Ajatus matkanteosta purjeveneellä heräsi. Olimme olleet sen verran purjeveneen kyydissä, että purjehtimisessa oli myös jotakin houkuttelevaa... Niinpä talvella 2011 teimme päätöksen hankkia purjevene.

sy Piligrimin matka Riikasta Saimaalle kesällä 2012

Kesällä 2012 teimme päätöksen myydä entinen veneemme pois ja hankkia sen purjeveneen. Heinäkuussa olimme matkalla Pieliselle Sunrisellä, koska sinne purjeveneellä ei ole korkeusrajoitteiden takia mahdollista päästä. Olimme Joensuussa laiturissa, kun ystäväpariskunta soitti ja kysyi missä olemme. Olivat tietoisia, että veneemme on myynnissä ja siinä iltaa viettäessä kysyivät, oikeastiko myytte tämän veneen. Kun vastaus oli kyllä, vene vaihtoi omistajaa viikon sisällä ja mahdollisti meille veneen vaihdon. Kävimme kumminkin jäähyväismatkan Pielisellä, josta suuntasimme sitten kotilaituriin Savonlinnaan.

Nettiä oli tutkittu koko talvi ja kevät, toiveissa vanhan veneen myynti. Nyt kun se oli myyty, niin teimme suunitelmia mistä tuon veneen etsintä aloitetaan. Halvimpana vaihtoehtona oli 50 jalkainen Beneteau, myynnissä Riikassa. Päätimme lähteä siitä liikenteeseen ja sen jälkeen, jos emme osta tuota venettä, jatkamme matkaa Slovakiaan katsomaan samanlaista mutta kattavimmilla varusteilla.

Pääsimme Riikaan ja tapasimme välittäjän, jolla vene oli myynnissä ja seurasimme vuokra-autolla välittäjää Riikan laitamille. Matkalla jo tuntui, että mihinkähän tässä ollaan menossa. Tulimme lopulta satamaan, jossa oli korkeat aidat ja porttivahdit. Sisälle pääsi vain kulkuluvalla ja passeja näyttämällä.

 

Siinä se on. Jussi antamassa mittasuhdetta.

 



On se iso, oli ensikokemus, kun pääsimme veneen viereen. Tutkiessä selvisi, että vene on kolmatta vuotta kuivilla ja uskomattoman pölykerroksen alla. Parin kolmen tunnin verran ryömimme kriittisiä paikkoja tutkien ja hieman pitkästyneitä myyjiä haastatellen, ihastuimme mitä sieltä pölyn alta löytyy. Lähdimme ensimmäisen myyjien mielestä naurettavan tarjouksen jälkeen hotellille miettimään jatkoa. Illalla päätimme vielä härnätä myyjää ja nostaa hieman hintaa, jonka jälkeen alkoikin tulemaan vastatarjouksia. Illan aikana saimme hinnan kohdalleen ja sovimme seuraavaksi aamuksi tapaamisen veneelle.

Kävimme vielä kerran veneen historiaa ja varustusta läpi sekä sovimme myyjien kanssa, mitä he hoitavat. Tyytyväisenä lähdimme veneen papereiden kanssa Suomeen, koska Merjan loma loppui sillä viikolla.

Muutaman päivän jälkeen lähdin vaimoni tyttären Helin kanssa hakemaan venettä. Päästessämme veneelle huomasimme, ettei mitään sovituista asioista ollut edes aloitettu. Siinä selvitellessä ja ehkä hieman tunteidenkin kuumettua, alkoi tapahtua ja sain myyjän tilaamaan veneelle nosturin, jolla se saadaan veteen seuraavana päivänä.

Alunperin myyjän piti hioa pohja ja maalata se, mutta ei löytynyt sopivaa maalia Riikasta, joten lähetin pikarahtina Suomesta heille maalit. Maalit oli olleet jo pari päivää perillä, mutta eivät olleet saaneet maalaria kiinni. No käyhän nuokin selityksestä.

Nostopäivän aamuna menimme veneelle, ja siellä olikin jo kova tohina käynnisä. Alkuun tuntui, että jos vaikka tapahtuisikin jotain. Meille esiteltiin siivojia, maalareita ja puumestaria, jotka laittavat veneen kuntoon. No, iltapäivällä oli tulossa nosturi, joten mitään massiivisia operaatioita ei tulisi tapahtumaan. Lisäksi puuttui vain vesi ja sähkö. Kiitettävästi pojat pesivät kantta ja sisäosia joesta nostetulla vedellä ja tulihan siitä melkein puhdasta. Maalarilla oli yksi arkki hiekkapaeria, jolla aikoi ilmeisesti hioa koko pohjan. Siinä vaiheessa oli otettava ohjat ja kävimme pahimmat paikat läpi, josta puuttui myrkkymaali. Maalari selvisi koko pohjan läpikäymisen arkilla hiekkapaperia ja puolella litralla myrkkymaalia. Päätin, että kyllä sillä selvitään Saimaalle asti.

Tässä välissä hain miehistöämme Jannea ja Jussia satamaan. Janne tuli Tallinnasta golf matkalta parhaimmalla bussikyydillä, missä on ikinä ollut. Jussi tuli Savonlinnasta lentokoneella.
Päästessämme satamaan, oli pesut ja vahaukset vielä käynnissä. Nosturi tuli kumminkin ajallaan ja pienten sydämentykytysten jälkeen alus oli vesillä.

 

 

 Kohta nousee

 

Siinä se on vedessä 

                                                               

 

 Kun vihdoin viimein alus kellui ja kaikki läpiviennit piti vettä, starttasimme koneen käyntiin, josta lähtikin kohtalainen savupilvi pitkästä seisonnasta johtuen. Ensimmäinen matka olikin ajaa vene laituriin varustelua varten sekä odottelemaan Volvon huoltomiestä ja aluksen vanhaa kapteenia auttamaan meitä purjeiden laitossa.

Vene jätettiin kellumaan laituriin ja lähdimme hankkimaan matkalle ruokaa ja juomaa. Takaisin tullessa poikkesimme myyjän konttorille suorittamaan loppumaksuja sekä tekemään lopulliset paperit. Asia jäi hieman kesken joten palasimme veneelle.  Meidän oli ensin tarkoitus viettää seuraava yö hotellissa mutta kun vene oli vesillä, siivottu sisältä ja lisäksi oli ruokaa, juomaa sekä sähköä, niin jäimmekin veneelle yöksi.Veneessä ei lämmitys tahtonut toimia kuin muutaman minuutin. Onneksi oli heinäkuu ja yöt kohtalaisen lämpimiä.
 

Aamulla lähdimme käymään vielä kaupoissa ja vielä kerran myyjän toimistossa. Paperit saimme tehtyä, mutta jätin vielä pienen vakuus-summan itselle, jotta kaikki sovitut asiat tulevat kuntoon. Siitähän alkoikin aikamoinen hulabaloo. Eivät olleet aikoneetkaan tilata huoltomiestä moottorille, eikä sovituista asioista enään pidettykään kiinni, koska en maksanut koko summaa.

Myyjä oli ilmoittanut sataman vartijoille, että meillä ei ole mitään asiaa veneelle ja olivat käyneet laittamassa portit kiinni. Onneksi se ei ollut lukossa, joten aukaisimme portit omatoimisesti ja ajoimme satamaan. Sen jälken myyjä hermostui tosissaan ja ilmoitti kauppojen peruuntuvan. No emme ottaneet tätä tosissaan vaan jatkoimme matkaa veneelle, johon tuli vähän ajan päästä vartija perässämme kehoittaen meitä poistumaan satamasta.
 

Ensimmäinen ajatus oli, että kun poistumme niin väline on vene. Vartija pyyteli anteeksi moista käskyä eikä ymmärtänyt myyjän asennetta. Janne alkoi vartijan kanssa soitella myyjälle ja vartija toimi kiitettävästi välimiehenä kiistassa ja saimme asiat sovittua, mutta hävisimme siinä huollot sekä muut veneen laittoon liittyvät asiat. Veneen entinen kippari tulikin laiturille ja ilmoitti olevan halukas auttamaan meitä, mutta myyjä oli sanonut ettei maksa hänelle mitään ja hänen on pyydettävä palkkio meiltä. Ei siinä auttanut kuin sopia hinta hänen kanssaan ja pääsimme laittamaan purjeita.

Lämmittimen huoltomies tuli käymään ja rassasi lämmitintä, mutta ei saanut sitä täysin kuntoon joten meidän piti varautua ehkä palelemaan merellä.
 

Omistaja tuli itse käymään veneellä hakemassa loppurahat sekä toi viimeiset kuitit kauppasummasta. Vielä lopuksi halusi veneestä imurin ja paistinpannun mukaansa, kun oli unohtanut ottaa ne aikaisemmin.

 

Janne ja Jussi alkoivat laittamaan purjeita kipparin kanssa paikalleen ja lähdin itse palauttamaan vuokra-auton sekä ostamaan uuden paistinpannun.

 

Takaisin päästyäni vene alkoi näyttää hyvälle; oli purjeet paikallaan ja viimeisiä köysiä laiteltiin paikoilleen. Odottelimme samalla Volvon huoltomiestä, joka myyjän mukaan olisikin tulossa veneelle.

Tarkastin itse moottorin sekä merikytkimen nesteet ja muutenkin konehuoneen kunnon. Öljymäärä oli sen verran lähellä alarajaa, että ennen matkaa on käytävä hakemassa öljyä.

 

Lopulta kaikki oli valmista moottorin huoltoa lukuunottamatta. Kello oli jo yli neljän iltapäivällä, joten tulimme siihen tulokseen, että on turha odotella huoltomiehiä eikä myyjä enään vastannut puhelimeen.

Ei muuta kuin matkaan ja suuntasimme keulan ensin kohti Riian keskustaa, josta oli tarkoitus ottaa tankit täyteen polttoainetta ja ostaa moottoriin lisää öljyä.

Pääsimmekin Riikan vierasvenesatamaan, mutta polttoainetta siellä ei ollut myynnissä. Ystävällisiltä satamanpitäjiltä saimme kyydin huoltoasemalle, josta ostimme moottoriin öljyä. Tankeissa oli 3/4 tavaraa joten päätimme lähteä merelle ja tankata Haapsalussa.

 

Oli huikea tunne vihdoin lähteä kohti kotia. Moottoroimme Riianjokea alaspäin ja kaikki tuntui toimivan hyvin, kunnes päätin lisätä kierroksia koneeseen, jolloin rämähti jotain konehuoneessa ja pakoputkesta tuli putken täydeltä savua. Ensin tuli mieleen moottorin kiinnileikkaaminen. Kone sammuksiin ja keula kohti lähintä satamaa purjeilla. Onneksi tuuli sen verran, että pääsimme jokea ylöspäin mailin verran, josta löytyi satama. Oli hieman jännittävää tulla purjeilla laituriin mutta onneksi matkassa oli kaksi kokenutta kisapurjehtijaa, joilla ei mennyt sormi suuhun.

 

Laituriin päästessä Janne lähti heti sataman konttoriin kysymään apuja ja sataman pitäjä olikin juuri sulkemassa ovia. Hän tiesi lähellä olevan huoltomiehen ja soitti hänet paikalle. Siinä käytellessä moottoria totesimme turbon olevan rikki. Huoltomies lähti soittelemaan turboa ja minä aloitin turbon irroittamisen. Kun turbo oli kädessä, soittelin Suomeen Harrille Savonlinnaan ja Harri alkoi selvittämään saako Suomesta turboa. Uutiset olivat masentavia, ei saa turboa kolmeen viikkoon. Miehistöllä alkoi mennä aika tiukalle ja heidän olisi päästävä kohta lähtemään veneellä tai muuten palata lentäen Suomeen.

Kippari ja turbo

 

Siinä odotellesa huoltomiestä ja venettä pestessä pälkähti ajatus jättää turbo kokonaan pois. Soitto Harrille ja hänen mukaan toimii aivan mainiosti ilmankin. Purimme turbon laiturilla ja jätimme ahdin osan pois ja aloimme suunnitelemaan millä pakokäyrän reikä tukitaa. Samalla tulikin paikallinen huoltomies käymään ja kertoi mahdollisesti ensi viikolla saatavasta turbosta.Aikataulun vuoksi kerroimme oman idean ja asian kerrottuamme kaveri otti osan mukaan ja palasi muutaman tunnin kuluttua valmis osa mukanaan. Todella ammattitaitoinen kaveri ja toi meille öljyputkiin nipan, jotta ei vuoda öljyä. Pikaisesti osat paikalleen ja matka jatkui jälleen.

 

Pääsimme Riianlahdelle ja nostimme genoan ylös moottorin avuksi. Tuuli oli vielä aika heikkoa, mutta matkalla ollaan. Riikassa alkoi ilotulitus, joka juhlisti vielä matkamme alkua.

Aamulla alkoi tuulla enemmän ja saimme koneen sammutettua ja pääsimme purjehtimaan täysillä purjeilla. Fiilis oli sanomattoman upea. Saarenmaan kupeessa saimmekin kohtalaisen räväkän ukkosmyrskyn kimppuumme, joten ajoimme Haapsaluun loppumatkan koneilla.

Haapsalun satamassa tankkasimme veneen ja teimme pieniä ostoksia veneeseen sekä miehistölle.
 

 

Jatkoimme tunnin jälkeen matkaa ja mietimme reittiä merelle päästyämme, menisimmekö Hankoon vai Helsinkiin. Tuuli oli sen verran pohjoisen puolelta, että Helsinki näytti hyvältä. Purjeet ylös ja nokka kohti Helsinkiä.Maininkia oli jonkin verran ja tuulta 20 solmua joten vauhti pysytteli seitsemän solmun paremmalla puolella. Nyt tuntui jo Latvian hankaluudet olevan kaukana menneisyydessä. Yö oli kylmä ja en meinannut millään malttaa mennä nukkumaan, mutta lopulta vei väsymys kumminkin voiton.

 

Janne ja Jussi jäivät styyraamaan alusta minun kömpiessä nukkumaan. Uni tuli ja seuraava herätys olikin saapuessamme Suomenlinnan satamaan. Matkaa oli tehty Riika-Helsinki 36 tuntia.

 

Miehistö joutui lähtemään täältä kohti Savoa ja jäimme Helin kanssa kahdestaan jatkamaan matkaa.

Jannelle ja Jussille vielä kerran tuhannet kiitoksen lähtiessänne mukaan hakureissulle. Olisi tainnut jäädä purjehtiminen vähemmälle, jos olis pitänyt itse tuoda alus Suomeen.

Tässä Jannen kuvaus matkasta. http://syfirstlady.blogspot.fi/2012_07_01_archive.html

 

Lähdimme Suomenlinnasta päiväunien jälkeen kohti itää. Illan pimennyttyä päätimme yöpyä Pellingin saaristossa ja alkaessani etsiä hakuvaloa sitä ei enään ollutkaan koko veneessä. Taisi jäädä Riikaan. Taskulapun ja plotterin avulla löysimme ankkuripaikan Brokholmenin saaren takaa.

 

Aamulla lähdimme ulos merelle ja hyvällä sivumyötäisellä olimmekin ilta kuuden jäkeen Santiossa.

Teimme jo illalla kaikki paperihommat valmiiksi ja lähdimme aamulla kuudelta kohti Viipuria.

 

Alkumatkasta nostimme purjeet ja tulimmekin melkein Viipuriin asti purjeilla. Siitä lähdimme moottorilla kohti ensimmäistä sulkua.

 

Saimaan kanava meni kivuttomasti läpi ja tulimme Lappenrantaan illalla kuuden maissa. Lähimme kohti Ruuhonsaarta, jossa vietimme yön. Olipa mukava saapua kotivesille.

 

Ruuhonsaaresta Savonlinnaan tulimme osan matkaa koneella, tuulen ollessa liian vähäistä. Lopulta iltapäivällä neljän aikaan Piligrim pääsi omaan uuteen laituriinsa.

 

                                                                 Vihdoin perillä