Besancon - Deluz

 

 

Besanconista lähdettiin liikkeelle pilvisessä, mutta sateettomassa säässä. Noin kahdenkymmenen kilometrin matkalla Deluziin oli neljä sulkua.

Ajatuksena oli edetä hiljalleen Saksan puolelle saakka. (Vakuutusyhtiön luvalla), Deluzin jälkeen ajettiin pari kilometriä, mutta perästä alkoi kuulua sen verran oudompaa ääntä, että käännyttiin takaisin Deluziin.



 

Deluz... Kylää halkoo kanava, Doubs-joki kulkee lähellä.

 

Deluzissa on pieni satama, josta voi myös vuokrata veneen. Saapumispäivämme oli lauantai, joten firma, joka voisi nostaa veneen ylös, oli vapaalla. Niinpä jäätiin satamaan odottelemaan maanantaita. Paikka oli juuri auennut, joten sähköä ei ollut vielä kaikissa laitureissa saatavilla, samoin maksaminen pankkikortilla ei olisi onnistunut. Olimme kauden ensimmäiset  asiakkaat.

Viikonloppuna kerkesi kävellä ja tutkailla monenlaisia kukkia yms. Ympäristö on kaunis ja linnunlaulun määrä ympäröivillä rinteillä mahtava.

 

 

Maanantai aamuna heti yhdeksän jälkeen tavoitettiin paikallisen telakan työn tekijät. Vene saatiin ylös.

 



 

Telakan henkilökuntaan "kuuluu" myös koira, joka Maken kanssa seuraili tilannetta; mitä pohjasta ja perästä paljastuu...

 

Pohjassa ei ollut naarmun naarmua, mutta potkurit olivat vääntyilleet ja niistä puuttui paloja.

Potkurin akselit olivat hieman vääntyneet, vetolaitteen ja ylävaihteen välistä oli joku ilmeisesti antanut periksi, koska öljy oli melkein vettä. Toisen ohjaus oli antanut periksi ja vetolaite oli vinossa.

 

Lämpimät kiitokset jälleen Savonlinnan VS-Marinin Harrille teknisestä tuesta ja hyvistä neuvoista.

Harrin neuvosta Make otti yhteyttä Volvo action serviceen, joka rupesi järjestelemään perävetolaitteille korjaajaa. Volvon palvelussa voi asioida suomeksi, he myös hoitavat yhteyden pidon asiakkaan ja korjaamon välillä, jos yhteistä kieltä ei ole.Työ ei ollut helppo. Lähimailla Ranskan tai Saksan alueella ei ole ammattitaitoista korjaajaa. Sveitsissä olisi ollut, mutta se ei ollut mahdollinen paikka, koska Sveitsi ei ole EU:n jäsen. Pahimmillaan suunnitelmat koskivat huoltotoimia Hollannissa. Muutaman päivän päästä saatiin kuulla, että lähin mahdollinen korjaaja on Marseillen lähellä. Paikallinen telakka oli lomalla seuraavan viikon ja korjaaja ei halunnut tulla irrottamaan vetolaitteita, kuin vasta 18.4 jälkeen. Kippari sai sovittua vakuutusyhtiön kanssa asiat ja irrotti itse  vetolaitteet telakan kurottajan avustaessa.

 

Viikon maissa olon jälkeen, perävetolaitteet haettiin viime maanantaina. Vielä perjantaina ne olivat matkalla jossakin, koska korjaamo alkoi kysellä niiden perään. Toivottavasti korjaamo saa laitteet heti ensi viikon alussa. Jotkut asiat täällä Ranskassa hoituvat todella hitaasti...

 

 

 

Deluz on pieni kylä Doubs-joen varrella. Kylässä on kirkko, koulu, posti ja baari, josta onneksi saa myös patonkia. Lähin kauppa on noin kymmenen kilometrin päässä.

Kylä on kaunis ja siisti. Telakka sijaitsee entisen pienen paperitehtaan alueella.

 

Näkymä satamasta vanhalle paperitehtaalle, nykyiselle telakalle.

 

Puolitoista viikkoa maissa... Timo ja Leena (ex s/y Tinja) vierailivat asuntoautollaan piristämässä meitä.

 

Deluzin kirkko ja koulu. Ranskalaiset ovat hyvin ystävällisiä ja kohteliaita. Varsinkin tämmöisissä pienissä paikoissa kaikki tervehtivät myös tuntemattomia turisteja ja suomalaisuus täälläkin ihmetyttää.

 

Elämä maissa on sujunut hyvin. Vettä saadaan, mutta septiä on joutunut tyhjentämään käsipelissä. Kylässä pysähtyy pari junavuoroa päivässä. Käytiin junalla kauppareissulla sekä Besanconissa että Montbeliardissa. Pyörät on myös otettu käyttöön.

 

Pohjasta puuttuu jotain...

 

Kohtalotovereita ... Yksi on törmännyt johonkin, toinen ajanut kadonneen väylämerkin rautoihin ja uponnut, kolmannella on reikä pohjassa...

 

Kaksi viikkoa maissa on mennyt. Uutta viikkoa odotellaan ja tietoa jatkosta...

 

Chalon-sur-Saone - Saint-Jean-de-Losne - Rochefort-sur-Nenon - Besancon

Chalon-sur-Saonessa aamu valkeni harmaan pilvisenä. Satamatoimistossa maksettiin yöpymismaksu ja kaupasta ostettiin muutaman päivän ruuat, koska kanavareitin varrella ei välttämättä ole heti kauppoja.



 

 

 

Chalon-sur-Saone jää pilvisessä aamussa taakse.

 

Rhonen ja Saonen varrella on tulvakategoria merkki. Kakkoskorkeudella on vaarallista liikkua ja kolmosella kiellettyä. Nyt joen pinta lienee aika normaali tasossa.

 

Saint-Jean-de-Losne oli viimeinen yöpymispaikka Saonen varrella. Veneeseen tankattiin dieseliä tankki täyteen, koska ennen Reiniä tankkauspaikoista ei ole varmuutta. Sain-Jean-de-Losnessa yövyttiin kaupungin keskustan kivilaiturissa ja käytiin ostamassa uusi venehaka paikallisesta venetarvikeliikkeestä.

 

Kohti canal du Rhone au Rhin'ä lähdettiin auringon paisteisessa kevät aamussa. Saonelta käännytään kanavalle Sait-Symphorienestä. Kanavalla maksimisyväys on 1.80 ja maksimi korkeus 3.50. Estrellasta on riisuttu tutka ym. laitteet, jolloin korkeus on 3.40. Syväyksen puolesta ei ole jännitettävää, koska se on n. 1.20.

Heti ensimmäisessä sulussa tuli ilmi väylän leveyden muutos, sulut kapenivat ja leveämmällä veneellä oli ahdasta.

 

 

 

Sulkumestari tarkisti, että meillä on ostettu lupa kanavilla liikkumiseen. Häneltä saimme myös kauko-ohjaimen, jolla avaamme itse sulut Montbeliardiin saakka. Hän ohjeisti laitteen käytössä hyvin selkeästi, vaikka ei juuri englantia puhunutkaan. Kauko-ohjain on kyllä hyvin yksinkertainen käyttää.

 

 

 

 

Ensimmäiselle itsepalvelusululle tulo ja sen avaus sujuikin ongelmitta. Sulun sisällä, noin keskivaiheilla, on käyttölaite, josta nostetaan sinistä tankoa. Sulku sulkeutuu ja alkaa täyttyä tai tyhjentyä. Punaista tankoa nostetaan vain hätätapauksessa, koska se pysäyttää sulun toiminnan ja uudelleen toimintaan saattaminen vaatii huoltohenkilön toimia.

 

 

 

Sulut ovat kapeita....

 

Kanavan varrella on paljon vuokravene yrityksiä. Tässä vuokraveneitä Dolessa.

 

Matkalla oli muutama tulvaportti ja tulvasulku, jotka ovat normaalisti auki.

 

Voi sanoa, että ensimmäinen päivä kanavalla oli huikea. Kauniissa kevätpäivässä ja linnunlaulussa ajettiin kymmenen sulun läpi. Kaikki sujui ongelmitta. Yövyimme Rochefort-sur.Nenon kylän laitamilla ponttoonilaiturissa jyhkeitten kallioiden kupeessa.

 

 

Mitä vanhempi silta sitä matalammilta ne tuntuivat. Merja kävi välillä keulassa tähystämässä mahtuuko.

 

Hyvin mahtui, jäi vielä se kymmenisen senttiä...

 

Toisena päivänä oli jälleen uusia ihmettelyn kohteita luvassa. Doubs-joki kulkee paikka paikoin kanavan kupeessa, mutta se on erotettu padolla. Onneksi pimeällä navigointi on kielletty, koska padon reuna olisi todella vaikea erottaa.

 

 

Kanavareitillä on kaksi pidempää tunnelia. Thorais-tunneli on 185m pitkä.

 

Hyvin mahduttiin...

 

Thorais-tunnelin jälkeen maisemat muuttuivat jyhkeämmiksi.

 

Kanava yhtyy välillä Doubs-jokeen, jolloin ajoväylä kulkee jommassakummassa reunassa. Liekö tulva vienyt väylämerkkejä mukanaan, koska niitä välillä on enemmän ja välillä vähemmän. Jokiosuudella kävikin niin, että ajettiin kiville. Väylän rannan puoleinen reuna ilmoitettiin merkillä, mutta ei keskellä jokea. Niinpä koettiin pari pompsahdusta. Koneet kyllä toimivat, mutta vene on nostettava tilaisuuden tullen ylös ja tutkittava vauriot.

 

Besanconiin ajettiin ikävämmissä tunnelmissa kymmenen kilometrin matka. Kaupungin ohi menevälle osuudelle päästiin käsikäyttöisen sulun kautta.

 

Make sulkee ja avaa portteja.

 

Venepaikka saatiin Port Saint-Paulista, jossa Make tutkaili konehuonetta ja otti yhteyttä vakuutusyhtiöön, jonka kanssa sovittiin, että voimme jatkaa hissun kissun satamaan, jossa vene saadaan nostettua ylös.



 

 

 

Besancon on linnoituskaupunki ja tunnettu jo Julius Ceasarin kirjoituksista. Kaupunki vaikutti hyvin taide painotteiselta monine taidemuseoineen, musiikkikouluineen ja soitin liikkeineen.

 

Saint-Paulin katedraali 1100-luvulta.

 

 Täällä yritetään löytää lähin telakka, jossa Estrella jälleen nostetaan. Toivotaan, että vauriot olisivat mahdollisimman pienet....