Rota - Barbate - Gibraltarin salmi - La Linea de la Concepcion

 

 

 

Lähtöaamuna Rotassa nähtiin valtava määrä pieniä rapuja laskuveden paljastamilla rantakivillä. Kuului vain rapinaa, kun ne kiipeilivät kivillä paikoitellen toistensa yli.



 

Kohti Barbatea lähdettiin jälleen aurinkoisessa aamussa sataman suojeluspyhimyksen saattelemana.

Tuuli vaihteli sivutuulesta vastaiseen 6-12 m/s, joten päästiin taas purjehtimaankin.

 

Cabo Trafalgarin kohdalla meri myllersi, kuten aikaisempienkin isompien niemien kohdalla. Piligrim sai taas kerroksen suolapärskeitä kannelleen. Kuivuessaan suolavesi jättää jälkeensä hohtavia suolakiteitä, joita varsinkin kyljistä on työlästä pestä pois, eikä kansi kuivu ollenkaan suolan vaikutuksesta.

 

Maisemat vaihtelivat karuista ruskeista vuoren rinteistä vehreämpiin mäntymetsiin.

Barbaten satamassa oli hiljaista. Meitä suomalaisia oli kaksi venekuntaa ja muita muutama. Saatiin valita paikkamme ihan itse. Satama on joskus ollut puitteiltaan hieno, mutta nyt jo parhaat päivänsä nähnyt, ja autioita toimitiloja oli paljon. Alueella oli aika roskaista ja paljon kulkukissoja. Sama linja jatkui myös kaupungissa, minne pyöräiltiin kilometrin matka.

 

Satama-alueella oli iso alue täynnä suuria ruostuneita ankkureita.

 

Barbatesta lähdettiin vähäisessä tuulessa kohti Gibraltaria. Lähtöaika yritettiin miettiä mahdollisimman hyvän myötävirran mukaan, mutta salmessa virtaukset vaihtelivat kovin joka suuntaan koko matkan ajan.

Maisemat salmessa olivat hienot ja kapeimmassa kohdassa Eurooppa ja Afrikka lähes kohtasivat Tariffan kohdalla.

Laivaliikennettä oli paljon, mutta laivojen valtaväylä kulki enemmän salmen Afrikan puoleisella reunalla.

Kalastajia verkkoineen ei nyt tarvinnut väistellä, mutta kaikenlaisia kaloja kyllä näkyi. Make bongasi veneen vieressä lentokalan siipineen, ja muuten nähtiin pieniä delfiinejä ja isompia hopean hohtoisia hyppiviä kaloja.

 

Salmen Euroopan puolella Tariffan kaupunki...

 

Afrikan puolella Marokkoa vuoreen kirjoitettuine viesteineen.

 

Marokon vuoristoa...

Tuntui hienolta nähdä Gibraltarin lähestyvän. Olemme käyneet vuorella pari kertaa mantereelta käsin, joten meren puoli näytti erilaiselta.
Lauttaliikennettä Afrikan puolelle on paljon samoin kuin lähteviä ja saapuvia laivoja, joten sai katsoa tarkkaan missä välissä kerkeää puikahtamaan kohti satamaa. Menimme Espanjan puoleiseen Alcaidesa Marinaan, joka sijaitsee hyvällä paikalla Gibraltarin juurella La Lineassa.
Satama oli viisi vuotta vanha, siisti ja palvelu oli hyvää. Illalla käytiin kävelemässä Gibraltarin puolella, mutta tällä kertaa emme menneet ylös vuorelle.

 

Veneestä oli komea näkymä Gibraltarille. Tärkein etappi oli nyt saavutettu, joten sen kunniaksi poksautettiin samppanjaa pullo ja nautittiin mukava illallinen upeassa maisemassa.

 

 

Marinassa vietettiin kaksi päivää, jonka jälkeen siirryttiin viereiselle ankkurointialueelle vielä yhdeksi yöksi.

 

 

Satamassa ja ankkurialueella vesi on todella kirkasta. Ensimmäisen kerran näki selvästi, miten ankkuri asettui viiden metrin syvyyteen vaalealle hiekkapohjalle. Kalaparvia ja pieniä meduusoja uiskentelee veneen ympärillä paljon.

 

Huomenna lauantaina jatketaan matkaa Esteponaan, josta varattiin viikoksi laituripaikka. Katsotaan jäädäänkö siihen pitemmäksi aikaa vai siirrytäänkö sitten Fuengirolaan. Taitaapa olla tulossa ensimmäinen paikka, jossa saa opetella mooring-köysien laittamista...