Kotkasta Helsinkiin...

Kotkassa hoidettiin kauppa-asioita, käytiin kylässä ja torilla kahvilla. Sataman viereinen meri-puisto oli keväisen kaunis hyvin hoidettuine istutuksineen ja vesiputouksineen. Näkemisen arvoinen puisto.

Kotkan satama

 

 



 Hanhien muuttoa myötätuulessa.

Kotkasta lähdettiin jatkamaan matkaa vähäiseen vastatuuleen. Tuulet eivät näytä suosivan purjehtimistamme näin alkumatkasta. Moottorilla ajellen matka tuntuu välillä tylsältä. Tällä kertaa oli kuitenkin mielenkiintoista seurata kymmeniä hanhiparvia, joita tasaisena virtana tuli myötätuulessa vastaa täysin samaa reittiä kaikki. Aluksi vaikutti, että aurinko alkaa paistamaan, mutta yllättäen sää muuttui täysin.
Vastaan tuli paksu sumurintama, tuuli nousi ja aallokko kasvoi yllättävän nopeasti. Lämpötila laski hetkessä kuusi astetta. Sumu oli sen verran voimakasta, että oltiin jälleen tyytyväisiä tutkasta ja AIS:sta. 

Loviisaan tultaessa sumurintama jäi merelle ja sää kirkastui. Parkkeerasimme vanhasta tottumuksesta Loviisan Tullisillan laituriin, vaikka väylä Laivasillan satamaan on ruopattu syvemmäksi kuin kaksi vuotta sitten, jolloin emme olisi pidemmälle päässeetkään. Loviisassa satamatoiminta aloittaa vasta 1.6., joten yöpyminen oli ilmaista.
Loviisassa pyöräiltiin pitkin kaupunkia ja ihailtiin vanhoja kauniita puutalokortteleita.
Laivasillan satama-alue on myös mukavan näköinen vanhoine rakennuksineen ja laivoineen.

Loviisan Laivasillan aluksia maalla ja merellä.

 

 

 

Loviisasta matkattiin Pellingin kautta Helsinkiin. Pellingissä yövyttiin ainoana veneenä tyhjissä laitureissa. Pellingistä lähdettiin aamulla harmaassa ja sateisessa säässä kohti Helsinkiä. Tuuli oli sivusta vaihdellen myötäisemmästä vastaisempaan, mutta päästiin hyvin purjehtimaan Vuosaaren edustalle asti. Vaikka tuuli oli aika vähäistä, genoa veti hyvin ja matka taittui tasaisen rauhallisesti. Välillä koko meri tuntui aavemaisen hiljaiselta. Hieno purjehdus! Vuosaaren jälkeen tuuli tyyntyi tyystin . Ensimmäisen kerran tultiin Helsinkiin Kustaanmiekan kautta, koska vastaantulevia isoja aluksia ei ollut. Vanhoja purjelaivoja lipui Kustaanmiekan jälkeen näyttävästi vastaan.

 



 Kustaanmiekka

 

 Purjelaivoja Helsingin edustalla.

 

 

 

Helsingissä saimme paikan Helsingin moottorivenekerhon laiturista Kruunuhaasta. Onneksemme satamassa tehdään korjaustöitä, joten esim. suihkuja ei ole käytettävissä. Tämä aiheutti sen, että saimme sovittua edullisen hinnan kahden viikon pysähtymisen ajaksi. Onneksi olemme omavaraisia saunan ja suihkun suhteen. Veneen järjestelyjen jälkeen oli mentävä Kauppatorille kahville!

Merellä

 

 

Lappeenrannasta lähdettiin kohti kanavaa melko tasan kahdeltatoista. Mälkiän sulku odottikin portit avoinna. Kaikkiin kolmeen ensimmäiseen sulkuun päästiin suoraan. Vastaan tulevaa liikennettä ei ollut ollenkaan. Nuijamaalle saavuttiin jo kolmelta ja rajatarkastukset sovittiin aamu kahdeksaksi.

 



 

Mälkiän sulussa laskua alaspäin 11-12 metriä.

 

 

Sulun jälkeen matkan tekoa kanavassa.

 

 

Lokin pesiä oli matkalla Nuijamaalle taas mitä merkillisimmissä paikoissa.

Nuijamaan laiturilla pesäpaikan valinta oli aika huono hautomisrauhaa ajatellen.

 

 

 

 

Lähtöaamu Nuijamaalta oli aurinkoinen! Virallisuuksien jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa kahdeksan jälkeen. Sulkuihin päästiin taas suoraan, mutta kahta rahtialusta odoteltiin ja väistettiin kapeikoista. Ennen viimeistä sulkua ostettiin halpaa dieseliä tankit täyteen hintaan 70 senttiä/litra.

 

Merellä matkalla Santioon tuuli oli hyvin vaihtelevaa. Aluksi tuuli sivusta, mutta muuttui pikkuhiljaa vastaiseksi vaihdellen 7-17 m/s, keskituuli 9-10 m/s. Uusi isopurje ja uusi fokka toimivat loistavasti, vanha genoa pärjäsi myös hyvin. Päästiinkin purjeilla lähes Santioon asti, viimeiset kolme mailia piti mennä koneella. Ainut vastoinkäyminen lopussa oli lazy bagin kannakkeen hajoaminen. Harmillisesti uuden bagin kannakkeet olivatkin aika heikosti ommeltu.

Santiossa lazy bag korjattiin. Ikäväkseen Merja, joka ei erityisemmin korkeista paikoista pidä,  joutui puosun tuolilla hakemaan ylös karanneet lazy bagin narun. Kaikki kiinnikkeet muutettiin, ettei moista bagin leviämistä toiste tapahtuisi.

 





 

Santioon...

 

Santiossa herättiin upeaan aamuun ja meren tuoksuun. Tuulta vain ei purjehduksen kannalta ollut ollenkaan.

 

 

Kotkaan saavutaan....

 

 

 



 

 

 



Saimaan seikkailuja

Puumalasta lähdettiin kauppareissun jälkeen kohti Ruuhonsaarta aurinkoisessa ja tyynessä säässä.
Koska tarkoitus on viettää Helin ylioppilas- ja valmistujaisjuhlia Helsingissä kuun vaihteessa, ei meren puolelle pidetä vielä kiirettä vaan nautitaan Saimaan saarten rauhasta.

Petraselkä

 

Ruuhonsaaressa jatkoimme veneen siistimistä ja järjestelemistä. Kyljet vahattiin ja riki trimmattiin kuntoon. Ruuhonsaaressa vietettiin kaksi yötä. Nautimme hyvästä saaren saunasta  ja keväisestä luonnon rauhasta.

 

Ruuhonsaari

 

Ruuhonsaaresta matka jatkui Imatran kauppojen kautta Satamonsaareen. Sää muuttui tällä reissulla täysin. Tuuli oli vastainen ja pahimmillaan puuskissa yli 20 m/s, koko ajan yli 15 m/s, joten jätimme vastatuulipurjehduksen sikseen.

 

Satamossa Make vaihtoi harmaavesisäiliön pumpun, koska entinen alkoi olla heikkotekoinen. Merja käveleksi ympäri saarta ja tutki rantojen kiviä ym... Sää oli tuulinen ja sadekuuroja riitti. Täällä vierähti hyvin kaksi yötä. Kuultiinpa tänä keväänä ensi kerran käen kukuntaa. Täälläkin pääsimme nauttimaan saarisaunasta, joka oli juuri kunnostettu ja siisti. Luultavasti olikin viimeinen saarisauna pitkään aikaan, jossa käymme.

 



 

Satamonsaari

 

 

Luonnon taidetta

 

Viimeinen etappi Saimaan puolella oli Lappeenranta. Huviveneilijät alkavat heräillä, koska matkalla nähtiin muitakin huviveneilijöitä. Lappeenrannassa otettiin pyörät esille ja käytiin kaupungilla sään jälleen kirkastuessa. Kävimme välillä syömässä "valmiissa pöydässä" Amarillossa ja venekokki sai pitää vapaaillan.

 



 

Lappeenrantaa...

 

 

Huomenna matka jatkuukin kanavaa pitkin merelle ja pääsemme kurvaamaan naapurimme venäjän

vesille. Toivottavasti muodollisuudet eivät ole kovasti muuttuneet. Keli näyttää nyt siltä, että pääsemme purjehtimaan Viipurista Santioon.

 

Viimeinkin matkaan

Savonlinnan Laitaatsillan laiturista lähdettiin perjantaina 8.5. klo 18.30. Viimeinkin!

Talven ja kevään aikana valmisteltiin tulevaa lähtöä monin tavoin.
Venettä huollettiin ja varusteltiin. Purjekerta uusittiin kokonaan ja lisäksi otettiin genaakkeri sukalla varustukseen mukaan. Purjetoimittajaksi meille valikoitui hyvän ja asiantuntevan palvelun perusteella Neb Sails Tampereelta.
Syksyllä vene sai sähkön tuotantoon tuuligeneraatorin, joka palvelisi myös pilvisellä säällä, kun aurinkopaneelit tuottavat vähemmän energiaa. Nyt muutamien retkien perusteella hankinta on kannattanut. Sähköä kuluttavia varusteita on talven aikana tullut lisää. Kylmäarkkuun vaihdettiin uusi sähköllä toimiva kylmälaite, sekä vanha moottorin käyntiin perustuva kylmälaite poistettiin käytöstä.
Saunaosaton harmaavesille asennettiin säiliö, jotta voidaan peseytyä hyvällä omallatunnolla myös satamissa omassa suihkussa.
Ulkopuolella pohja putsattiin vanhasta irtonaisesta myrkkymaalista ja maalattiin useampia kertoja tuoretta myrkkyä pohjaan. Maalauksen jälkeen pohja näytti kuin uudesta veneestä.

Pankki- ja vakuutusasiat järjesteltiin ajan tasalle sekä vertailtiin ja otettiin veneelle uusi kattava vakuutus. Vakuutus otettiin Yacht Poolista.
Asunto tyhjennettiin ja uskomaton tavaran paljous varastoitiin. Vaikka paljon sitä tuntui siirtyvän veneeseenkin, tavarat taitavat vielä hetken hakea paikkaansa. Autoista luovuttiin loppumetreillä. Veneeseen perustettiin laiva-apteekki, jossa on esim. peruslääkitys normaaleihin tulehdussairauksiin, särkyihin ja apua meripahoinvointiin sekä haavojen hoitoon liittyviä tarvikkeita.
Talven aikana on luettu matkablogeja ja etsitty tietoa netistä tulevaan reissuun liittyen.
Kevään ikävin hetki koitti, kun laivakoira Nestorin sydänvaiva huononi ja Nestori nukkui pois.

                                                        Jori Hokkasen retkisatamassa kannen pesua.


Matkalla ollaan...
Ennen lähtöä pursiseuran hallitus kävi hyvästelemässä meidät kannustavin ja lämpimin sanoin sekä supisuomalaisin matkaeväin: salmiakkia, ruista ja suklaata.
Ensimmäinen etappi oli polttoaine- ja vesitankkauksen jälkeen Jori Hokkasen retkisatama. Rankan työrupeaman ja viimeisten valmistelujen jälkeen kippari rupesi hyytymään, joten päätettiin jäädä kotikaupungin retkisatamaan ensimmäiseksi yöksi.

Lauantai aamu alkoi hienon aurinkoisena!
Matka jatkui navakassa, lähes 20 m/s puuskissa vastatuulessa Puumalaan.
Puumalan laiturit ovatkin saaneet nimet, jotka liittyvät Puumalan historiaan. Onpa hyvä aloittaa reissu kohti Gibraltaria täältä Saimaan kipraltarilta. Yövymme Kippis-laiturissa, joka on saanut nimensä entiseltä kaupalta ja baarilta.

Puumalan satama

Historiaa