Viimeinkin matkaan

Savonlinnan Laitaatsillan laiturista lähdettiin perjantaina 8.5. klo 18.30. Viimeinkin!

Talven ja kevään aikana valmisteltiin tulevaa lähtöä monin tavoin.
Venettä huollettiin ja varusteltiin. Purjekerta uusittiin kokonaan ja lisäksi otettiin genaakkeri sukalla varustukseen mukaan. Purjetoimittajaksi meille valikoitui hyvän ja asiantuntevan palvelun perusteella Neb Sails Tampereelta.
Syksyllä vene sai sähkön tuotantoon tuuligeneraatorin, joka palvelisi myös pilvisellä säällä, kun aurinkopaneelit tuottavat vähemmän energiaa. Nyt muutamien retkien perusteella hankinta on kannattanut. Sähköä kuluttavia varusteita on talven aikana tullut lisää. Kylmäarkkuun vaihdettiin uusi sähköllä toimiva kylmälaite, sekä vanha moottorin käyntiin perustuva kylmälaite poistettiin käytöstä.
Saunaosaton harmaavesille asennettiin säiliö, jotta voidaan peseytyä hyvällä omallatunnolla myös satamissa omassa suihkussa.
Ulkopuolella pohja putsattiin vanhasta irtonaisesta myrkkymaalista ja maalattiin useampia kertoja tuoretta myrkkyä pohjaan. Maalauksen jälkeen pohja näytti kuin uudesta veneestä.

Pankki- ja vakuutusasiat järjesteltiin ajan tasalle sekä vertailtiin ja otettiin veneelle uusi kattava vakuutus. Vakuutus otettiin Yacht Poolista.
Asunto tyhjennettiin ja uskomaton tavaran paljous varastoitiin. Vaikka paljon sitä tuntui siirtyvän veneeseenkin, tavarat taitavat vielä hetken hakea paikkaansa. Autoista luovuttiin loppumetreillä. Veneeseen perustettiin laiva-apteekki, jossa on esim. peruslääkitys normaaleihin tulehdussairauksiin, särkyihin ja apua meripahoinvointiin sekä haavojen hoitoon liittyviä tarvikkeita.
Talven aikana on luettu matkablogeja ja etsitty tietoa netistä tulevaan reissuun liittyen.
Kevään ikävin hetki koitti, kun laivakoira Nestorin sydänvaiva huononi ja Nestori nukkui pois.

                                                        Jori Hokkasen retkisatamassa kannen pesua.


Matkalla ollaan...
Ennen lähtöä pursiseuran hallitus kävi hyvästelemässä meidät kannustavin ja lämpimin sanoin sekä supisuomalaisin matkaeväin: salmiakkia, ruista ja suklaata.
Ensimmäinen etappi oli polttoaine- ja vesitankkauksen jälkeen Jori Hokkasen retkisatama. Rankan työrupeaman ja viimeisten valmistelujen jälkeen kippari rupesi hyytymään, joten päätettiin jäädä kotikaupungin retkisatamaan ensimmäiseksi yöksi.

Lauantai aamu alkoi hienon aurinkoisena!
Matka jatkui navakassa, lähes 20 m/s puuskissa vastatuulessa Puumalaan.
Puumalan laiturit ovatkin saaneet nimet, jotka liittyvät Puumalan historiaan. Onpa hyvä aloittaa reissu kohti Gibraltaria täältä Saimaan kipraltarilta. Yövymme Kippis-laiturissa, joka on saanut nimensä entiseltä kaupalta ja baarilta.

Puumalan satama

Historiaa