Lemmer - Lelystad - Amsterdam

 

Lemmeristä matkattiin Lelystadiin tuulisessa säässä. Leltstadin satamassa oli hyvin tilaa. Saapumislaiturilla oli kätevä systeemi, jossa vapaan venepaikan sai valita laatikossa olevista lapuista.

Satamassa oli monia hollantilaisia perinnetyylin aluksia, joita näillä vesillä näkee paljon eri kokoisina.

 

Amsterdamiin oli reilusti tulijoita. Viimeinen sulku ennen kaupunkia pakattiin tupaten täyteen veneitä. Sulutukset ovat kanavareitillä aikaa vieviä. Veneiden järjestäytyminen kestää samoin kuin veden laskeminen tai nostaminen, vaikka maksimissaan korkeusero on muuttunut maksimissaan 50 senttiä.

Meillä kävi hyvä onni satamapaikan löytämisen suhteen. Aoulus satama oli täynnä, mutta Sixhavenissa oli sopivasti yksi aisapaikka viisitoistametrisille veneille vapaana.

Satamaan pääsee tulemaan vasta klo 12 jälkeen, koska lähtöliikenne tapahtuu pääasiassa kahteentoista mennessä. Tämä helpottaa paikansaamista sekä liikennettä ahtailla kulkuväylillä.

 



 

Sixhaven sijaitsee noin kymmenen minuutin matkan päässä keskustasta. Sataman läheltä pääsee ilmaisella, nonstoppina kulkevalla lautalla kaupunkiin.

 

Amsterdamissa on paljon nähtävää ja ihmeteltävää; kaupunki ja kanavat omine ilmiöineen (kannabispaikat, naisnäyteikkunat..), taidemuseot, historialliset kohteet...

Hanna saapui Helsingistä kuudeksi päiväksi kylään, joten Amsterdamissa vierähti viikko hyvin.

Merja ja Hanna kävivät Vincet van Goghin museossa, jossa sai hyvän kuvan taiteilijan elämästä lukuisine töineen. Onneksi museoon mentiin jo heti yhdeksän jälkeen, koska vähän myöhemmin jono oli jo pitkä. Hanna teki hyviä ja edullisia löytöjä vanhantavaran toreilta. Kukkatorilla ei tähän vuodenaikaan ole juurikaan kukkia, mutta kukkasipuleita valtavat määrät. Viikon aikana Make huolsi myös venettä pesten ja vahaten.

 

Polkupyöriä tässä kaupungissa riittää. Pyöräparkeissa niitä on tuhansia ja kaikkialla kaupungissa joka puolella. Pyöräilijöille on tietysti omat ajokaistat.

 



 

Makeaan herkutteluun löytyy vaihtoehtoja ja näyteikkunat ovat houkuttelevia ja välillä hauskojakin...

 



 

Ydinkeskustan ja kauppakatujen ulkopuolella on mukava kävellä rauhassa katselemassa  amsterdamilaista tapaa elää ja asua...

 



 

 

 

 

 

Kanavanäkymiä iltavalaistuksessa ...

 



 

Amsterdamin vanha kirkko, joka on sisältä todella kaunis. Sisälle pääsee tutustumaan ilman pääsymaksua.

 



 

Amsterdamin keskusasema.

 



Nordseekanaalia pitkin kulkee suuria risteilyaluksia.

 

Jos haluaa nähdä, miten yläluokka on asunut 1600-luvulla, kannattaa käydä Museum Van Loonissa.
Talo on sisustukseltaan kaunis ja seinillä upeita maalauksia talon asukkaista.
Vieraillessamme Van Loonissa meidän lisäksi oli vain kourallinen turisteja, joten taloon sai tutustua rauhassa.

 

Talon keittiö pohjakerroksessa oli kodikas. Palveluskuntaa talossa on ollut 10-15.

 



 

Talon ja kuvassa olevan "hevosvaunuvajan" välissä oli englantilaistyylinen muotopuutarha. Kahvit omenatortun kera puiden katveessa maistui erityisen ylelliseltä.

 



 

Museum Van Loon.

 

 

Viikko vierähti Amsterdamissa pääosin aurinkoisessa ja kesäisessä säässä. Mukaan mahtui loppuviikosta yksi todellinen myrskypäivä, jolloin tuuli kävi puuskissa 28 m/s. Vene oli kallellaan laiturissa eikä satamassa tapahtunut liikettä suuntaan eikä toiseen.

Matka jatkuu Haarlemin kautta kohti Willemstadia...

Groningen - Dokkumer - Leeuwarden - Lemmer

Groningenissa Reidiepin satama sijaitsi ponttooneille rakennetun asuinalueen keskellä.

 

Reitti satamaan kulki talojen välistä...

Groningenin Reitdiepistä lähdettiin aurinkoisessa jatkamaan matkaa aurinkoisessa säässä, mutta tihkusateiseksi se matkalla muuttui.
Matkalla Dokkumeriin sai nähdä monenlaista rakennustyyliä. Kaikenlaisia kattomalleja turpeella tai ilman.
Reitti oli paikoin hyvin mutkainen ja matala. Kerran kippari ihmetteli, kun vauhti hiipuu kuudesta solmusta kolmeen. Syynä olikin, että köli taisi mennä pätkän mutaa kyntäen. Onneksi vettä oli loppumatkalla reilummin.

 

Värikäs satama matkan varrella...

 

 

 Dokkumerissa yövyttiin Jachthaven Lunegatissa sateisessa säässä. Aamulla jatkettiin kohti Leeuwaedenia. Dokkumissa siltoja oli tiheään ja siltavahdit keräsivät siltojen avausmaksuja vavassa riippuviin puukenkiin.

 

Tuulimyllyjä Dokkumin alueella...

 

 

Siltojen avausmaksun suoritus riippuvaan puukenkään.

 

 

Matkan varrella varsinkin Burdaardissa kaunis "kylänäkymä" kanavan varrella. Kauniita taloja, värikkäitä puutarhoja ja veneet parkissa etupihalla.

 

 

Leeuwardenissa kiinnityttiin kaupungin sivuitse kulkevan kanavan varteen rantapuistojen reunamille.

Toisella puolella kanavaa, vettä rannassa oli meille liian vähän ja puut olisivat ottaneet kiinni mastoon, mutta toisella puolella kaikki oli ok.

 



 

Vino torni Leeuwardenin vanhan kaupungin reunamilla.

 

 

Leeuwardenin vanhaa kaupunkia halkoi kanava. Silloilla oli mahtavat kukkalaitteet...

 

 

Matka Leeuwardenista Lemmeriin oli erityyppinen kuin aikaisemmat päivämatkat. Rautatiesiltojen avausta joutui odottamaan pidempiä aikoja. Päivä oli hyvin tuulinen, parhaimmillaan 21 m/s. Reitillä oli myös järvialueita. Matkalla ylitettiin kolme akvaductia, joissa maatie kulki tunnelissa kanavan alapuolella.

Lemmerissä yövytään Iselmarin satamassa...

 



 

Kanavareitillä on monenmoisia siltoja. Leeuwardenin jälkeen avattava läppäsilta oli muotoilun osalta omassa sarjassaan...

 

 

Akvaduct Langdeel Hempensissä.

Cuxhaven - Borkum - Delfzjil - Groningen

 

 

Cuxhaven nousuveden ollessa korkealla

 

Laiturin ramppi

Cuxhavenissa menikin ennakoitua useampi päivä tuulen rauhoittumista odotellen. Nousuveden aikaan voimakas tuuli nosti satama-alueella veden niin, että kävelytiet ja ramppi venelaitureille oli veden vallassa.

 

Cuxhavenista lähdettiin hyvään myötäiseen tuuleen pelkällä genoalla kohti Itäfriisein saarten Norderneyta. Norderneyn satama oli saapuessamme jo tupaten täynnä, veneitä useammassa kerroksessa toistensa kyljissä. Mahdolliset kiinnittymiskohdat olivat sen verran sata-altaan reunamilla, että olisi ollut mahdollista laskuveden aikaan olla kölin varassa. Päätettiin olla ottamatta riskiä ja jatkettiin matkaa. Alueella liikkuvien kannattaa olla tarkkoina veneen syväyksen ja reittimerkintöjen kanssa. Alue on liikkuvaa hiekkapohjaa ja väylien merkinnöissä saa olla tarkkana laskuveden aikana. Pääsimme onneksi ilman pohjakosketuksia sisään ja pois. Kaikuluotain kyllä piipitteli kovasti.

 

 Borkumin satama-aluetta laskuveden aikaan.

 

 

 



Jatkoimme matkaa Borkumiin, jonne saavuttiin pimeällä puolen yön jälkeen. Satamassa oli hyvin tilaa. Seuraavana päivänä vuorovesien nousemista odotellessa käytiin kaupungissa bussilla. Kaupunki oli mukava kävelykatukeskustoineen ja pitkine rantoineen. Syötiin lounasta, palattiin veneelle ja jatkettiin hyvässä myötävirrassa kohti Delfjilliä.

 



 

Delzjiliin saavuttaessa kanavan varrella vuorottelivat alumiini- ym. tehtaat lampaiden kanssa.

 

 Yachthaven Neptunuksessa oli rento tunnelma. Satama sijaitsee kaupungin laidassa, Staande Mast Routen alkupäässä.

 

 

Satamamestari oli leppoisa mies, poltteli rauhaisasti toimistossaan. Hän kertoili miten saapumispäivänämme vierasveneissä oli edustettuna kaikki pohjoismaat ja seuraavana

keski-Eurooppa.

Delfzjillistä ostettiin kirjakaupasta opas korkean maston reitille.

 

Heti Neptunus sataman vieressä oli ensimmäinen sulku kanavareitille. Yhtä aikaa kanavataivalta oli aloittamassa vain yksi saksalaisvene.

Matka Groningeniin oli vehreää maalaismaisemaa: laajoja peltoja, paljon nautakarjaa, tuulimyllyjä...

 

Vastaan tuli yllättävän vähän jokialuksia.

 

Eräässä hollantilaisessa huvialuksessa oli auto mukana. Kanavan varrella on nostureita auton  aluksista nostoa varten.

Siltoja ennen Groningenia oli harvakseltaan, mutta kaupungissa noin kymmenen. Kaikki avattiin lähes heti. Kaupungin läpi ajaminen oli hieno kokemus; kaunis kaupunki ja paljon erilaisia asuntolaivoja. Kanava oli kapea ja paikoin jyrkkämutkainen.

Swinoujscie - Sassnitz - Gedser - Heiligenhafen - Kiel- Brunsbüttel - Cuxhaven

Puolasta siirryttiin Saksan puolelle aurinkoisessa ja lämpimässä kesäsäässä. Alkumatka tultiin vastaiseen moottorilla, mutta tuuli kääntyi ja päästiin purjehtimaan verkalleen Rügenin saarelle Sassnitziin. Satamassa oli paalupaikat, joiden välit näyttivät liian kapeilta, joten vene laituroitiin aallonmurtajan kylkilaituriin.
Saari on kaunis ja vehreä. Korkeuserot ovat huomattavat, joten pyöräiltiin kaupunkiin hyvää ylämäkeä mutkikasta tietä.
Saksassa on paljon hankalampaa saada free-paid-nettikortti kuin Puolassa. Hinnat ovat korkeat ja ostamisen tarvitaan osoite Saksassa. Tultiin huomaamaan, että satamissa wlan-yhteydet ovat käyttäjämäärään nähden heikkoja. Onneksi meillä on oma ulkoinen wlan-antenni, joka auttaa paljon.

Sassnitzin komeat rantajyrkänteet.

 

Sassnitzissa suunniteltiin reitti Tanskan Gedserin kautta kohti Kieliä. Gedserin niemelle purjehdittiin myötätuulessa. Matkalla rahtilaivojen "moottoritiellä" oli ruuhkaa, joten täytyi katsoa sopiva hetki keritä väylän yli. Matkalla kierrettiin myös keskellä merta oleva tuulimyllyalue.

Gedseriin saavuttiin hyvässä tuulessa illan hämärtyessä. Satama oli pienehkö kapeahkoilla paalupaikoilla varustettu ja aallonmurtajan sivukiinnityslaituri oli täynnä. Hetken mietittyämme, keksittiin kiinnittää vene paalulaiturin päätyyn. Satama oli omassa rauhassaan pikkukaupungin liepeillä.

Satamamaksu maksettiin automattiin. Aamulla rantaan tuli paikallisen leipomon koju, josta sai ostaa tuoreita aamiaissämpylöitä yms.

 



 

Gedserin satama.

 

 

Gedserin niemeltä matkattiin helteisessä säässä konevoimin Saksan Heiligenhafeniin. Päivä oli lähes tuuleton. Iso kyllä nostettiin, mutta laskettiin turhana vähän matkan jälkeen. Tultiin selvästi eri suuruusluokan satamaan. Tuloliikenne kuten seuraavana päivänä poislähtökin oli kapeahkoa väylää jonossa ajamista. Vastassa oli melkoinen mastoviidakko. Satamassa on yli tuhat paikkaa, sekä paalu- että aisapaikkoja. Aluksi olikin "maalaisilla" ihmettelemistä, mistä löytää paikka, kunnes hoksattiin, että vapaat paikat on merkattu pienellä vihreällä lapulla. Tilava paikka paalujen välistä löytyi sataman peräosasta.

 

 



 

Heiligenhafenin satamassa oli kaiken kokoisia ja näköisiä veneitä. Muita suomalaisia ei kuitenkaan nähty.

 



 

Heiligenhafenin satama-alue on suuri. Kaupunki on kaunis kävelykatuineen ja hienoa auringonottorantaa on paljon.

 



 

Suistomaisella hiekkaniemellä laidunsivat naudat ja taisivat välillä kahlailla merivedessä.

 

 

 

Heiligenhafenista päästiin vihdoin Kieliin. Matkapäivä oli edelleen helteinen ja tuuleton eli ajettiin moottorilla. Ennen kanavaan menoa yövyttiin Yachthafen Laboessa.

 





Odotusalue ennen kanavaan pääsyä.

 



Kanavaan lähdettiin hyvissä ajoin +29 asteen lämpöisessä hiostavassa kelissä.

Odotusalueella jouduttiin odottelemaan reilun tunnin verran. Sulkuun tuli meidän lisäksi turkulainen rahtialus Polaris ja yhdeksän muuta huvivenettä. Sulutus tuntui Saimaan kanavan kokeneelta olemattomalta. Veden nousun ero oli vain n. 20 cm.

Sulutuksen aikana oli maksettava kanava maksu kanavalla olevaan kioskiin. Kanavamaksu meiltä oli 35€ ja suoritettiin käteismaksuna.

 

Kiinnittyminen nousevan ja laskevan laiturin renkaisiin oli helppo. Sulun toinen sivu oli nimetty huvialuksille.

 



 

Make kiipesi maksamaan kanavamaksua kioskille.

 



 

Kanavan varrella sijaitsevassa Rendsburgissa kanavan yli pääsi riippulossilla. Kyytiin mahtui muutama auto.

 

Matkaa tehtiin 8 solmun vauhtia yhdessä mm. suomalaisen rahtialus Polariksen kanssa.

Kerran jouduimme odottelemaan vastaantulevia aluksia. Kanavaosuus kesti 7 tuntia.

Brunsbüttelissä yövyimme ennen sen pään sulkuun menemistä kahden saksalaisaluksen välissä. Satama ennen sulkua oli ns. tupaten täynnä.

Brunsbüttelin sulun jälkeen saatiin oitis esimakua suuresta merestä ja sen ilmiöistä. Satamassa ei ollut wlania, joten meillä oli parin päivän vanhat säätiedot. Tuuli olikin hieman kovempi kuin odotettiin ja täysin vastaista sekä aallokko sen mukaista, paikoin kunnioitusta herättävää. Vuorovesivirta oli kuitenkin niin kova ja myötäinen, että 15m/s tuulessa reilussa vasta-aallokossa mentiin moottorilla parhaimmillaan 11,1 solmua. Matka Cuxhaveniin sujui yllättävänkin joutuisasti, vaikka saatiin reilu Atlantin suolakaste muutamaan kertaan.

Täällä Cuxhavenissa olemme ihmetelleet kelluvissa laitureissa vuoroveden nousuja ja laskuja, ero on ollut parhaimmillaan n. 4 metriä. Tuuli viuhuu, ja mastot kilkkavat ja kolisevat. On luvattu hyvin tuulisia päiviä. Näillä näkymin odotellaan tuulten rauhoittumista perjantaihin.