Cuxhaven nousuveden ollessa korkealla
Laiturin ramppi
Cuxhavenissa menikin ennakoitua useampi päivä tuulen rauhoittumista odotellen. Nousuveden aikaan voimakas tuuli nosti satama-alueella veden niin, että kävelytiet ja ramppi venelaitureille oli veden vallassa.
Cuxhavenista lähdettiin hyvään myötäiseen tuuleen pelkällä genoalla kohti Itäfriisein saarten Norderneyta. Norderneyn satama oli saapuessamme jo tupaten täynnä, veneitä useammassa kerroksessa toistensa kyljissä. Mahdolliset kiinnittymiskohdat olivat sen verran sata-altaan reunamilla, että olisi ollut mahdollista laskuveden aikaan olla kölin varassa. Päätettiin olla ottamatta riskiä ja jatkettiin matkaa. Alueella liikkuvien kannattaa olla tarkkoina veneen syväyksen ja reittimerkintöjen kanssa. Alue on liikkuvaa hiekkapohjaa ja väylien merkinnöissä saa olla tarkkana laskuveden aikana. Pääsimme onneksi ilman pohjakosketuksia sisään ja pois. Kaikuluotain kyllä piipitteli kovasti.
Borkumin satama-aluetta laskuveden aikaan.
Jatkoimme matkaa Borkumiin, jonne saavuttiin pimeällä puolen yön jälkeen. Satamassa oli hyvin tilaa. Seuraavana päivänä vuorovesien nousemista odotellessa käytiin kaupungissa bussilla. Kaupunki oli mukava kävelykatukeskustoineen ja pitkine rantoineen. Syötiin lounasta, palattiin veneelle ja jatkettiin hyvässä myötävirrassa kohti Delfjilliä.
Delzjiliin saavuttaessa kanavan varrella vuorottelivat alumiini- ym. tehtaat lampaiden kanssa.
Yachthaven Neptunuksessa oli rento tunnelma. Satama sijaitsee kaupungin laidassa, Staande Mast Routen alkupäässä.
Satamamestari oli leppoisa mies, poltteli rauhaisasti toimistossaan. Hän kertoili miten saapumispäivänämme vierasveneissä oli edustettuna kaikki pohjoismaat ja seuraavana
keski-Eurooppa.
Delfzjillistä ostettiin kirjakaupasta opas korkean maston reitille.
Heti Neptunus sataman vieressä oli ensimmäinen sulku kanavareitille. Yhtä aikaa kanavataivalta oli aloittamassa vain yksi saksalaisvene.
Matka Groningeniin oli vehreää maalaismaisemaa: laajoja peltoja, paljon nautakarjaa, tuulimyllyjä...
Vastaan tuli yllättävän vähän jokialuksia.
Eräässä hollantilaisessa huvialuksessa oli auto mukana. Kanavan varrella on nostureita auton aluksista nostoa varten.
Siltoja ennen Groningenia oli harvakseltaan, mutta kaupungissa noin kymmenen. Kaikki avattiin lähes heti. Kaupungin läpi ajaminen oli hieno kokemus; kaunis kaupunki ja paljon erilaisia asuntolaivoja. Kanava oli kapea ja paikoin jyrkkämutkainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti