Brest - Gijon - Luarca - Viveiro

Maanantaita odotellessa ajeltiin viikonloppuna rannikkoa pitkin Morlaixin pikkukaupunkiin ja keskemmällä Bretagnea takaisin. Morlaix oli hieno pikkukaupunki "rotkon" pohjalla. Kaupunkia halkoi korkea rautatie- kevyen liikenteen silta. Lauantaina keskustaa värittivät lukuisat torikojut ja ihmisten vilinä.

                            

                                 Morlaixin kaupunkia halkova korkea rautatiesilta.

      

                                 Kirkko ym. vanhoja rakennuksia ...

Rannikkoreitti kulki Loquirecin kautta, missä oltiin ankkurissa muutama päivä aikaisemmin.

Laskureiden aikaan rannalla oli paljon simpukan kuoria, joita oli tietysti pakko Merjan keräillä mukaan...

Ennakoidusta poiketen Brestin purjemaakarit pitivät ovensa suljettuina myös maanantaina. Niinpä jatkoimme auton vuokraa ja saimme sovittua korjauksen n. 80 kilometrin päähän Port la Foretiin. Siellä purje luvattiin korjata muutamassa tunnissa odotellessa, ettei tarvitse ajella eri päivinä edestakaisin. Purjetta hakiessamme korjaaja oli sitä mieltä, että meillä on yllättävän kevyt purje, jonka kanssa täytyy olla erityisen varovainen. 

Autopilotin hiilet saatiin myös, joten purjeen paikoilleen laiton jälkeen matka saattoi jatkua.

Sääennustus lupasi lähipäiviksi kevyitä tuulia alkuviikolle, mutta jo viikonlopuksi lähestyvää matalapainetta. Tuulet ovat yleensä olleet hieman reilumpia, mitä ennustukset lupaavat, joten päätettiin lähteä oitis Biskajan ylitykseen.

Alkumatkasta ohitettiin mantereelta nähty Pointe du Raz. Tuuli oli aluksi vähäistä ja illan hämärtyessä meri oli hetken lähes tyyni. Pimeän tultua tuuli nousi ja purjeet nostettiin, eikä isoa laskettunahan ennenkin Espanjan Gijonissa.

Biskaja näytti meille parhaat puolensa. Suurin osa matkasta tultiin purjehtimalla. Toisena iltana ja alkuyöstä oli hetki, jolloin meri oli jälleen aivan tyyni, joten moottoria joutui käyttämään apuna. Loppumatkasta tuuli jälleen nousi ja Gijoniin tultiin hyvää vauhtia. Aikaa Biskajan ylitykseen meni kokonaisuudessaan 46 tuntia.

                    Toisena iltana meri oli aivan tyyni ja värit kerrassaan upeat.

Alkumatkasta jouduttiin väistelemään rypästä kalstusaluksia ja paria laivaa, mutta muuten ei liikennettä merellä näkynyt. Matkalla nähtiin paljon delfiinejä ja kerran uskomme nähneemme valaan, koska ohi uiva musta selkä oli sen verran suuri.

Oli aika mukava kokemus lämmittää sauna keskellä Biskajan lahtea lähes tyynessä kelissä autopilotin ohjauksessa.

                                   

                                                           Gijon.

Vaikka kelit suosivat, oli helpottavaa nähdä Espanjan jylhä vuoristorannikko. Nukkuminen jäi vähiin molemmilla, joten satamamuodollisuudet hoidettuamme kolmen tunnin unet maistuivat hyvin.

Gijonissa tunsi jo tulevansa "etelään". Brestissä niemeä piinasi epävakaa sää, mutta saapumispäivä Gijoniin oli lämmin. Seuraavana aamuna tullimies tuli tekemään selvitystä ja kertoi aluetta aiemmin piinanneesta helteestä. Mutta meidän edellä tuntuu tuo helle aina karkaavan, kuten nytkin. Tulliselvitys hoitui ystävällisen asiallisesti ja ripeästi verrattuna Ranskalaiseen jaaritteluun. 

Gijon vaikutti rennon mukavalta kaupungilta. Satamassa oli hyvin tilaa ja kaupungilta kantautui pitkälle iltaan mukava puheen sorina ja astioiden kilinä rantaravintoloista.

Gijonissa matka jatkui vähäisessä tuulessa moottorilla ajaen Luarcaan. Sataman edustalla kerkesimme jo kiinnittyä poijuun, kun mies aallonmurtajalta huuteli sen olevan kiellettyä, sen kummempia selittämättä, vaikka kyseiset poijun on tarkoitettu vierasveneille. Asia selvisi kyllä myöhemmin. Kaupungissa oli juhlapäivä ja illalla oli tarkoitus ampua ilotulitus juuri kyseiseltä aallonmurtajalta. Satama oli paikallinen ja pääosin tarkoitettu kalastusluksille. Ystävällinen veneilijä kävi kertomassa, että huomenna on kaikilla juhlista johtuen vapaapäivä, joten kalastajat eivät lähde merelle. Niinpä pystyimme kiinnittymään parin aluksen kylkiin.

                         Luarcaan saapuessa vastassa on kirkko jyhkeällä kalliolla.

                      Luarcan uimarannalla lienee kaikilla omat uimakopit?

Luarcan kaupunki oli pieni ja hauskasti satamalahden ympärillä. Talot kiipeilevät pitkin vuoren rinnettä .

Satamassa oli kaiken kokoisia ja -värisiä kalastusaluksia . 

Juhlan kunniaksi väkeä oli paljon liikkeellä. Perheet ja sukulaiset kokoontuivat yhteen. Lasten kirmailut ja aikuisten puheen sorina täytti ilman. Oli mukava seurailla menoa rantabaarissa istuskellen.

Alueelle on ominaista siiderin valmistus ja nähtiinkin kuinka sitä on lorotettava lasiin juoman ilmastamiseksi hyvin korkealta.

                                            Piligrim kalastusalusten kyljessä.

Illalla nähtiin ennen näkemättömän hieno ilotulitus. Raketit olivat isoja ja värikkäitä ja ilotulitus kesti puolisen tuntia.

Luarcasta lähdettiin jälleen moottorilla tuulen ollessa vähäistä. Tilanne muuttui loppumatkasta, kun matalapaineen rintama tuli vastaan. Tuuli nousi nopeasti puuskissa 17 m/s ja aalto muuttui reilusta mainingista kohtalaiseen aallokkoon. Viveiron satama on lahden pohjukassa suojaisassa paikassa aallonmurtajien takana. Ennen satamaa huomattiin parin veneen olevan ankkurissa hiekkarannan edustalla, jonne ankkuroiduttiin itsekin.

Venettä kiinnitettäessämme saatiin oitis seuraa delfiinistä, joka pyöri veneen ympärillä koko illan ja lähipäivinä vähän väliä.

Sääennustus lupaa Atlantin tälle nurkalle lähipäiviksi tuulta ja korkeaa aallokkoa, niinpä lepäilemme ja nautimme "koti-delfiinin" seurasta. Kumiveneellä on lyhyt matka kaupunkiin hoitamaan tarvittavat hankinnat.

l'Aber Wrac'h - Brest

Port de l'Aber Wrac'h jätettiin taakse sateisen harmaassa säässä. Sivumyötäistä tuulta oli 8-9 m/s, joten genoa avattiin. Bretagnen toinen uloimmista niemistä toi tullessaan taas sekalaisia virtauksia ja aallokkoa. Niemi näytti komealta suurine raunioineen ja majakkoineen.

 

Brest osoittautui suureksi kaupungiksi. Port de Moulin Blanc on suojaisa satama saapua millä säällä hyvässä riippumatta vuorovesistä. Sataman suulla oli jälleen marinero veneineen ohjaamassa sopivalle paikalle. Saatiinkin hyvä kylkipaikka.

 

Satamatoimistosta kysyttiin yhteystietoja paikallisista purjeen valmistajista. Kolmen purjemaakarin yhteystiedot saatiin, mutta osoittautui, että kaikki ovat tällä hetkellä lomalla. Onneksi yksi palaa töihin 17.8., toivottavasti purje saadaan sitten korjattua.

Nyt on sitten monta päivää aikaa huoltaa ja varustaa venettä jatkoseikkailua varten. Make tutki autopilotin moottoria ja huomasi hiilten olevan kuluneet. Uusia ei saa paikallisista liikkeistä, joten ne tilattiin suoraan valmistajalta. Ne saadaan myös seuraavan viikon alussa. 

Satamassa on paljon erilaista vesiurheilutoimintaa. Kuvassa nuoria purjehtijoita.

Laskuveden aikaan laiturin vieressä vierailee aamuisin ja iltaisin silkkihaikara pariskunta etsimässä ruokaa. Lajin tunnistaa hyvin keltaisista jalkateristä.

 

Kun nyt on aikaa, päätettiin vuokrata viikonlopuksi auto ja käydä katselemassa lähiympäristöä. Ensimmäinen retki tehtiin Bretagnen toiselle ulkoniemelle, missä sijaitsee Ponte de Raz. Paikka on yksi suosituimmista matkailukohteista Ranskassa. Nummimaisen niemen kärjestä avautuu huikea näkymä Biskajan lahdelle. Turisteja oli paikalla paljon.

Eriväriset kanervat värittivät niemen nummea.

Ponte de Raz

Neitsyt Marian patsas niemen kärjessä.

Dieppe - Le Havre - Saint vaast la Hougue - Jerseyn saari - Loquirec - l'Aber Wrac'h

 

Diepestä suuntasimme kohti Le Havrea utuisen aurinkoisessa ja vähätuulisessa säässä. Purjeet nostettiin, mutta moottoria joutui käyttämään myös matkan aikana.

Maisemat olivat mahtavia. Rannikko täällä Normandiassa ja pohjois-Bretagnessa on jylhää.

 

Le Havre on suuri kaupunki, jossa on Marseillen jälkeen Ranskan toiseksi suurin satama.

Laiturissa oli reilusti tilaa, joten laituripaikka saatiin hyvin. Satama itsessään ei ole mitenkään erityinen kerrostalo alueen keskellä. Läheisestä kaupasta haettiin ruokatäydennystä, mutta muuten ei kauemmaksi kaupungille jaksettu lähteä.

Le Havre.

 

Le Havresta lähdettäessä päästiin purjehtimaan aluksi hyvään sivutuuleen, mutta tuuli kääntyi kuin kääntyikin vastaiseksi. Täällä tuulet tuntuvat välillä kääntyvän hetkessä 50 astetta. Vuorovesivirtaukset alueella ovat suuria. Hyvässä myötävirrassa vauhti nousee noin 4 solmua samoin kuin laskee vastavirrassa. Niinpä nytkin vastatuulessa ja vasta-aallokossa virtauksen kääntyessä vastaiseksi matkan teko hidastuu merkittävästi. Saint vaast la Houguen satamaan pääsee vain 2h 15 min ennen korkeinta vettä tai 3h 30 min korkeimman veden jälkeen, jolloin sataman portti menee kiinni. Päästiin hyvissä ajoin perille ja satamassa oli vapaana hyvä kylkipaikka.



 

Tatihoun saari linnoineen sataman edustalla.

 

Satama ja kylä olivat näkemisen arvoiset. Kivitaloja, kapeita kujia, paljon kukkia.... Vaikutti jotenkin hyvin periranskalaiselta pikku kylältä.

Paikallisesta venetarvikeliikkeestä haettiin paukkuliiveihin uusi patruuna, kun sattui semmoinen haaveri, että Merjan liivit poksahtivat ruuanlaitossa; laukaisupompula jäi huomaamatta kiinni lieden suojukseen. Kippari ihmettelikin, mitä pentterissä tapahtuu. :)

Vastoinkäymisiäkin näyttää tulevan. Make huomasi purjetta pakettiin laittaessaan, että etuliikissa on kolme repeämää ratsastajien läheisyydessä. Otettiin asiasta yhteyttä valmistajaan ja kyseltiin ohjeita jatkosta sekä mikä sen aiheutti. Purjeentekijä ei osannut sanoa mikä sen tekee, ehkä liian löysä etuliikki. Takuu kumminkin toimii hyvin, hän lupasi maksaa korjauksen. Täytyy vain löytää purjemaakari, joka sen tekee. 

Kylän keskustaa...

 

Seuraavana aamuna oli lähdettävä viimeistään puoliseitsemältä, että pääsi satamasta pois. Seuraava mahdollisuus olisi vasta iltapäivällä. Aamulähtö oli kuitenkin mukava kokemus. Aamu alkoi valjeta, mereltä tulleet kalastajat puuhailivat veneissään, satama oli rauhallinen ja jostain lähileipomosta leijaili ihanat patongin paistotuoksut.

Meri oli lähes tyyni. Mielenkiintoisia hetkiä koettiin pohjois-Bretagnen niemien läheisyydessä, joissa merivirtaukset aiheuttavat hyvin sekalaisen aallokon, vaikka tuuli muuten on olematonta.

Matka jatkui kohti Jerseyn saarta. Saatiin satamassa vinkki englantilaiselta veneilijältä kuinka halpaa dieseliä kanaalin saarilta saa. Niinpä suuntasimme nokan kohti Jerseytä, koska se sopi hyvin myös matkan etenemisen kannalta.

 

 

Matkalla Jerseylle saatiin taas hyviä myötävirtauksia, jolloin vauhti nousi yli 11 solmuun, mutta virtauksen käännyttyä hidastui alle kuuteen. Näinpä matka-aika olikin ennakoitua pidempi, eikä keretty Saint-Helierin satamaan ennen portin sulkeutumista. Sataman edustalta kelluvalta tankkauspaikalta otettiin dieseliä alle euron litrahinnalla ja kiinnitettiin vene poijuun Elisabethin satamaan, laskettiin kumivene ja käytiin kaupungissa. Vaikka diesel oli halpaa, hintataso muuten on korkea. Veneelle palattuamme satamatoimisto ilmoitti, että kyseinen poiju ei ole käytettävissä, joten siirryimme viereiseen St Aubin lahteen ankkuriin. Tämä olikin hyvä ratkaisu. Ensimmäinen yöpyminen ankkurissa sujui hyvin; lahti oli suojaisa, ankkuri piti hyvin ja vinssi toimi hienosti. Kaiken lisäksi oli mukava olla välillä täysin omassa rauhassa.



 

 Jerseyn saaren rannikko on kallioista, jota hiekkarannat ja asutusalueet pilkkovat.
Matkalla bongattiin paljon suulia ja vilkuttava isompi kala. Kala oli noin metrin pituinen ja sen noin kämmenen kokoinen selkäevä teki hauskaa vilkuttavaa liikettä meren pinnalla.

 

Elisabethin linna Saint-Helierin edustalla.

 

Jerseyltä palattiin Ranskaan aurinkoisessa, mutta viileässä säässä vastatuuleen, mutta hyvässä myötävirrassa. Isoa purjetta ei nyt nosteta, ettei se repeenny lisää, joten ajettiin koko matka moottorilla. Tarkoitus oli mennä ankkuriin Port-Blanciin, mutta tuuli nousi sen verran, että kyseiseen paikkaan ei voinut ajatella ankkuroituvansa. Jatkoimme matkaa Locquireciin, joka on suojaisampi lahti. Tuuli myös tyyntyi matkan edetessä. 

 

Locquirecin ankkurointi alue oli rauhaisassa paikassa laskuveden aikaan kuivasataman läheisyydessä. Yöstä ei tullutkaan tällä kertaa rauhallista. Vaihtuvat virtaukset aiheuttivat tuulen kanssa yhdessä välillä aikamoista keinuntaa. Ankkuri piti kuitenkin hyvin. Aamulla oli sen verran keikuttava keli, että ankkuri nostettiin ja aamiainen nautittiin matkalla. Lähtiessä tehtiin luultavasti ensimmäinen delfiinihavainto. 

 

Locquirecista ajettiin moottorilla kohti Bretagnen niemimaata ja satamaa Port de l'Aber Wrac'h. Englannin kanaali osuus loppui ja loppumatkasta aallokosta huomasi, että Atlantti alkaa. Aalto kasvoi, mutta loiveni ja aallon väli piteni selvästi.

L'Aber Wrac'h:n sataman edustalla oli marinero kumiveneellään opastamassa sopivalle paikalle, joten paikka löytyi helposti. Satama ei ole suuren suuri ja se sijaitsee joen suussa. Satama-alue ja ympäröivä kylä on kaunista seutua. Lähimpään kauppaan käveltiin reilu puolen tunnin matka nousten korkealle ylängölle. Illalla syötiin hyvää ruokaa paikallisessa ravintolassa, jossa henkilökunta ei puhunut juurikaan englantia.

Sinisen ja punaisen sävyisiä hortensioita on alueella paljon.

 

Näkymiä joen suistoon...

Satamassa oli todella vähän ulkomaalaisia veneilijöitä.

 

Rehevää lehtometsää...

 

Täällä l'Aber Wra'h:n vietetään "vapaapäivää" sateisessa säässä ja suunnitellaan siirtymistä Espanjan puolelle. Sitä ennen matka jatkuu Brestiin, ja purje on saatava kuntoon...

Amsterdam - Gouda - Strijensas - Stellendam - Belgia/Oostende - Ranska/Dunkerque - Boulogne sur Mer - Dieppe

Kaisla/olkikattoisia taloja Hollannissa on paljon.

 

 Amsterdamista lähdettiin Haarlemin kautta kohti Goudaa. Amsterdamin läpi menevä reitti olisi pitänyt ajaa yöllä siltojen avaamisaikojen takia, joten valitsimme kiertoreitin Haarlemin kautta. Tätä kautta mentäessä joutuu odottelemaan aika pitkiä aikoja siltojen avauksia, koska osa niistä avataan vain muutaman kerran päivässä. Lissen lähellä jäätiinkin yöksi odotuspaaluihin, samoin kuin eräs hollantilaisvene.  Haarlemin alueella siltojen avaus on maksullista. Maksu suoritetaan automaattiin, johon käy vain "paikalliset" pankkikortit. Eräs hollantilaisveneilijä oli onneksi auttavainen maksun suorittamisessa. Hän maksoi omalla kortillaan ja me annoimme käteistä vastineeksi.

Goudan keskustori.

 

Matkapäivä Goudaan oli hyvin tuulinen, mikä tuo omat haasteensa siltojen avaamista odotettaessa ahtaissa väylissä, kun veneitä on paljon. Goudassa meitä jälleen onnisti venepaikan suhteen. Vaikka satama oli kohtalaisen pieni ja syväysalueeltaan meille äärirajoilla, löytyi juuri sopiva väli sivukiinnityslaiturista, johon kippari sai Piligrimin mahtumaan hienosti satamamestarin ihmetellessä moista.

 

 Goudan kaupunki on tunnettu juustoistaan, Stroop-vohveleistaan ja piipuista.

Juustomuseo- ja kauppa.

 

Goudassa tutustuttiin kaupunkiin ja syötiin hollantilaisten suosimat "lounasleivät", jotka ovat valtavan suuria kylmiä tai lämpimiä voileipiä. Kaunis vanha kaupunki....

Juustoa, juustoa...

Matkalla nähtiin keskellä kanavaa lautta pohjasta irronnutta kelluvaa maa-ainesta.

 

 Matkapäivä Strijensasiin oli tuulinen ja sateinen. Matkalla oli vain yksi sulku ja kaksi siltaa, mutta niihin pääsyä joutui odottamaan yhteensä kolme tuntia. Kova sivutuuli aiheutti hieman päänvaivaa Jachthaven Strijensasiin laituroinnissa, samoin kuin täälläkin jatkuva pulma pankkikortin suhteen, ajattelimme tankata täällä ennen merelle menoa Onneksi lähin automaatti oli vain viiden kilometrin päässä. Mukava oli pyöräillä hakemaan käteistä vastatuulessa ja kaatosateessa.

Jachthaven Strijensas. Siisti iso satama maaseudun rauhassa. Lähimpään kylään oli matkaa 5 kilometriä. Kaunista seutua, tien varsien viljapellotkin oli reunustettu unikkoreunuksilla.

Viimeinen silta ennen Stellendamin satamaa...

Sää jatkui sateisena ja pilvisenä Strijensasista lähtiessämme. Lämmintä oli viileimmillään vain +10 astetta. Jachthaven Stellendamissa, joka sijaitsee juuri ennen viimeistä sulkua merelle, oli hyvin tilaa.

Viimeisessä sulussa nähtiinkin jo meren eläviä, iso rapu ihmetteli veden häviämistä...

 

 

Oli mukava ajatus päästä merelle pitkän kanavamatkan jälkeen. Jatkuva jonossa ajaminen ja siltojen- ja sulkujen avausten odottelu on välillä aika väsyttävää. Olemme kuitenkin hyvin tyytyväisiä, että kuljettiin korkean maston reitti ja suosittelemme sitä ehdottomasti reissua suunnitteleville.

 

Sulun jälkeen Englannin kanaaliin tultaessa saatiin vastaan muutama reilu nousuveden aalto, mutta muuten tuuli oli vähäistä ja isopurje nostettiin lähinnä vaimentamaan maininkia. Vesiliikenne oli kanaalin tällä alueella oli yllättävän rauhallista.

Mercator - satama aseman läheisyydessä.

Belgian Oostenden Mercator satamaan tullaan sulun kautta. Sulun hoitaja/satamestari antoi sulutuksen aikana paikan tiedot ja kartan, missä paikka on eli kahden avattavan sillan takana.Satama sijaitsee kaupungin keskustassa. Oostenden kaupunki oli jollakin tavalla pienisuurikaupunki; kaunis arkkitehtuuriltaan, tiivis ja siellä oli paljon vanhaa mm. hieno goottilainen kirkko.

Piligrimin vieressä oli vanha Mercator-laiva.

 

Oostendestä päästiin matkaan aurinkoisessa säässä ja hyvässä tuulessa. Purjehdittiin koko matka Ranskan puolelle Dunkerquen satamaan. Matkalla nähtiin paljon pyöriäisiä, mutta ovat niin nopeita uimareita, ettei kuvia kerennyt ottaa...

Matkalla alkoi autopilotti temppuilemaan jo toisen kerran tällä reissulla. Kippari buuttasi koko systeemin ja se kalibroitiin uudestaan matkalla. Muut luultavasti ihmettelivät mitä nuo suomalaiset pyörivät edestakaisin. Toistaiseksi on taas toiminut hyvin.

Dunkerquen majakka.

 

Dunkerquen satama laskuveden aikaan.

 

Satamassa oli ystävällinen ja palvelualtis nuorukainen vastaanottamassa veneitä ja satamakonttorissa jatkui ystävällinen vastaanotto. Jäi hyvä fiilis koko paikasta.

Dunklerquessa käytiin kävelemässä kaupungilla, mutta nyt ei oikein jaksanut syventyä kaupunkiin tai sen historiaan sen syvemmin...

Seuraavana aamuna herättiin koputuksiin, Ranskan tulli oli tulossa tekemään tarkastusta. Kolme tullimiestä tutki papereita, täytti monta lomaketta, kyseli matkan kulusta ja ihmetteli veneen varustusta, etenkin saunaa...

 

Dunkerquesta lähdettäessä tuuli oli edelleen vähäistä. Purjeet kyllä nostettiin, mutta moottoria tarvittiin matkalla myös. Boulogne-sur-Merin täydestä

 

 satamasta saatiin yöpaikka toisen veneen kyljessä.Veden korkeuden ero oli 9.80 m, joten kulkusillat olivat suurimman laskuveden aikaan todella jyrkät.

Dunkerquesta purjehdittiin osittain moottorin avustuksella kohti Normandian rannikkoa. Rannikon muoto ja maisema muuttuikin Calaisin salmen jälkeen selvästi rouheammaksi ja jyrkemmäksi.

 

Vuoroveden vaihtelun ero Dieppessa on yli kymmenen metriä. Laskuveden aikaan rannoilla näkee paikallisten keräävän simpukoita ja rapuja.

 

Chateau de Dieppe. Linnan alapuolella oli alue Kanadalaissotilaiden muistolle, jotka menehtyivät Normandian maihinnousuun liittyvässä operaatiossa 1942.

 

Dieppen kalastajakylästä on ensimmäisiä mainintoja jo vuodelta 1030.

 

Dieppen uloin satama on hienon vanhan kaupungin ympäröimä. Hintataso on tähänastisista kallein.(52€)   Säätiedotukset lupasivat navakkaa tuulta  sekä ulompana Atlantilla olevan matalankeskuksen aiheuttamana korkeaa aallokkoa, joten päätimme pitää vapaapäivän. Vietimme Dieppessä ylimääräisen päivän kaupunkia ja rantaa tutkaillen.

 

 

Laskuvesi tuntuu edelleen ihmeelliseltä. Kuudessa tunnissa ero on valtava.

Nousuvesi ylimmillään

 

 

Tässä melkein alimmillaan.