Amsterdam - Gouda - Strijensas - Stellendam - Belgia/Oostende - Ranska/Dunkerque - Boulogne sur Mer - Dieppe

Kaisla/olkikattoisia taloja Hollannissa on paljon.

 

 Amsterdamista lähdettiin Haarlemin kautta kohti Goudaa. Amsterdamin läpi menevä reitti olisi pitänyt ajaa yöllä siltojen avaamisaikojen takia, joten valitsimme kiertoreitin Haarlemin kautta. Tätä kautta mentäessä joutuu odottelemaan aika pitkiä aikoja siltojen avauksia, koska osa niistä avataan vain muutaman kerran päivässä. Lissen lähellä jäätiinkin yöksi odotuspaaluihin, samoin kuin eräs hollantilaisvene.  Haarlemin alueella siltojen avaus on maksullista. Maksu suoritetaan automaattiin, johon käy vain "paikalliset" pankkikortit. Eräs hollantilaisveneilijä oli onneksi auttavainen maksun suorittamisessa. Hän maksoi omalla kortillaan ja me annoimme käteistä vastineeksi.

Goudan keskustori.

 

Matkapäivä Goudaan oli hyvin tuulinen, mikä tuo omat haasteensa siltojen avaamista odotettaessa ahtaissa väylissä, kun veneitä on paljon. Goudassa meitä jälleen onnisti venepaikan suhteen. Vaikka satama oli kohtalaisen pieni ja syväysalueeltaan meille äärirajoilla, löytyi juuri sopiva väli sivukiinnityslaiturista, johon kippari sai Piligrimin mahtumaan hienosti satamamestarin ihmetellessä moista.

 

 Goudan kaupunki on tunnettu juustoistaan, Stroop-vohveleistaan ja piipuista.

Juustomuseo- ja kauppa.

 

Goudassa tutustuttiin kaupunkiin ja syötiin hollantilaisten suosimat "lounasleivät", jotka ovat valtavan suuria kylmiä tai lämpimiä voileipiä. Kaunis vanha kaupunki....

Juustoa, juustoa...

Matkalla nähtiin keskellä kanavaa lautta pohjasta irronnutta kelluvaa maa-ainesta.

 

 Matkapäivä Strijensasiin oli tuulinen ja sateinen. Matkalla oli vain yksi sulku ja kaksi siltaa, mutta niihin pääsyä joutui odottamaan yhteensä kolme tuntia. Kova sivutuuli aiheutti hieman päänvaivaa Jachthaven Strijensasiin laituroinnissa, samoin kuin täälläkin jatkuva pulma pankkikortin suhteen, ajattelimme tankata täällä ennen merelle menoa Onneksi lähin automaatti oli vain viiden kilometrin päässä. Mukava oli pyöräillä hakemaan käteistä vastatuulessa ja kaatosateessa.

Jachthaven Strijensas. Siisti iso satama maaseudun rauhassa. Lähimpään kylään oli matkaa 5 kilometriä. Kaunista seutua, tien varsien viljapellotkin oli reunustettu unikkoreunuksilla.

Viimeinen silta ennen Stellendamin satamaa...

Sää jatkui sateisena ja pilvisenä Strijensasista lähtiessämme. Lämmintä oli viileimmillään vain +10 astetta. Jachthaven Stellendamissa, joka sijaitsee juuri ennen viimeistä sulkua merelle, oli hyvin tilaa.

Viimeisessä sulussa nähtiinkin jo meren eläviä, iso rapu ihmetteli veden häviämistä...

 

 

Oli mukava ajatus päästä merelle pitkän kanavamatkan jälkeen. Jatkuva jonossa ajaminen ja siltojen- ja sulkujen avausten odottelu on välillä aika väsyttävää. Olemme kuitenkin hyvin tyytyväisiä, että kuljettiin korkean maston reitti ja suosittelemme sitä ehdottomasti reissua suunnitteleville.

 

Sulun jälkeen Englannin kanaaliin tultaessa saatiin vastaan muutama reilu nousuveden aalto, mutta muuten tuuli oli vähäistä ja isopurje nostettiin lähinnä vaimentamaan maininkia. Vesiliikenne oli kanaalin tällä alueella oli yllättävän rauhallista.

Mercator - satama aseman läheisyydessä.

Belgian Oostenden Mercator satamaan tullaan sulun kautta. Sulun hoitaja/satamestari antoi sulutuksen aikana paikan tiedot ja kartan, missä paikka on eli kahden avattavan sillan takana.Satama sijaitsee kaupungin keskustassa. Oostenden kaupunki oli jollakin tavalla pienisuurikaupunki; kaunis arkkitehtuuriltaan, tiivis ja siellä oli paljon vanhaa mm. hieno goottilainen kirkko.

Piligrimin vieressä oli vanha Mercator-laiva.

 

Oostendestä päästiin matkaan aurinkoisessa säässä ja hyvässä tuulessa. Purjehdittiin koko matka Ranskan puolelle Dunkerquen satamaan. Matkalla nähtiin paljon pyöriäisiä, mutta ovat niin nopeita uimareita, ettei kuvia kerennyt ottaa...

Matkalla alkoi autopilotti temppuilemaan jo toisen kerran tällä reissulla. Kippari buuttasi koko systeemin ja se kalibroitiin uudestaan matkalla. Muut luultavasti ihmettelivät mitä nuo suomalaiset pyörivät edestakaisin. Toistaiseksi on taas toiminut hyvin.

Dunkerquen majakka.

 

Dunkerquen satama laskuveden aikaan.

 

Satamassa oli ystävällinen ja palvelualtis nuorukainen vastaanottamassa veneitä ja satamakonttorissa jatkui ystävällinen vastaanotto. Jäi hyvä fiilis koko paikasta.

Dunklerquessa käytiin kävelemässä kaupungilla, mutta nyt ei oikein jaksanut syventyä kaupunkiin tai sen historiaan sen syvemmin...

Seuraavana aamuna herättiin koputuksiin, Ranskan tulli oli tulossa tekemään tarkastusta. Kolme tullimiestä tutki papereita, täytti monta lomaketta, kyseli matkan kulusta ja ihmetteli veneen varustusta, etenkin saunaa...

 

Dunkerquesta lähdettäessä tuuli oli edelleen vähäistä. Purjeet kyllä nostettiin, mutta moottoria tarvittiin matkalla myös. Boulogne-sur-Merin täydestä

 

 satamasta saatiin yöpaikka toisen veneen kyljessä.Veden korkeuden ero oli 9.80 m, joten kulkusillat olivat suurimman laskuveden aikaan todella jyrkät.

Dunkerquesta purjehdittiin osittain moottorin avustuksella kohti Normandian rannikkoa. Rannikon muoto ja maisema muuttuikin Calaisin salmen jälkeen selvästi rouheammaksi ja jyrkemmäksi.

 

Vuoroveden vaihtelun ero Dieppessa on yli kymmenen metriä. Laskuveden aikaan rannoilla näkee paikallisten keräävän simpukoita ja rapuja.

 

Chateau de Dieppe. Linnan alapuolella oli alue Kanadalaissotilaiden muistolle, jotka menehtyivät Normandian maihinnousuun liittyvässä operaatiossa 1942.

 

Dieppen kalastajakylästä on ensimmäisiä mainintoja jo vuodelta 1030.

 

Dieppen uloin satama on hienon vanhan kaupungin ympäröimä. Hintataso on tähänastisista kallein.(52€)   Säätiedotukset lupasivat navakkaa tuulta  sekä ulompana Atlantilla olevan matalankeskuksen aiheuttamana korkeaa aallokkoa, joten päätimme pitää vapaapäivän. Vietimme Dieppessä ylimääräisen päivän kaupunkia ja rantaa tutkaillen.

 

 

Laskuvesi tuntuu edelleen ihmeelliseltä. Kuudessa tunnissa ero on valtava.

Nousuvesi ylimmillään

 

 

Tässä melkein alimmillaan.