Brest - Gijon - Luarca - Viveiro

Maanantaita odotellessa ajeltiin viikonloppuna rannikkoa pitkin Morlaixin pikkukaupunkiin ja keskemmällä Bretagnea takaisin. Morlaix oli hieno pikkukaupunki "rotkon" pohjalla. Kaupunkia halkoi korkea rautatie- kevyen liikenteen silta. Lauantaina keskustaa värittivät lukuisat torikojut ja ihmisten vilinä.

                            

                                 Morlaixin kaupunkia halkova korkea rautatiesilta.

      

                                 Kirkko ym. vanhoja rakennuksia ...

Rannikkoreitti kulki Loquirecin kautta, missä oltiin ankkurissa muutama päivä aikaisemmin.

Laskureiden aikaan rannalla oli paljon simpukan kuoria, joita oli tietysti pakko Merjan keräillä mukaan...

Ennakoidusta poiketen Brestin purjemaakarit pitivät ovensa suljettuina myös maanantaina. Niinpä jatkoimme auton vuokraa ja saimme sovittua korjauksen n. 80 kilometrin päähän Port la Foretiin. Siellä purje luvattiin korjata muutamassa tunnissa odotellessa, ettei tarvitse ajella eri päivinä edestakaisin. Purjetta hakiessamme korjaaja oli sitä mieltä, että meillä on yllättävän kevyt purje, jonka kanssa täytyy olla erityisen varovainen. 

Autopilotin hiilet saatiin myös, joten purjeen paikoilleen laiton jälkeen matka saattoi jatkua.

Sääennustus lupasi lähipäiviksi kevyitä tuulia alkuviikolle, mutta jo viikonlopuksi lähestyvää matalapainetta. Tuulet ovat yleensä olleet hieman reilumpia, mitä ennustukset lupaavat, joten päätettiin lähteä oitis Biskajan ylitykseen.

Alkumatkasta ohitettiin mantereelta nähty Pointe du Raz. Tuuli oli aluksi vähäistä ja illan hämärtyessä meri oli hetken lähes tyyni. Pimeän tultua tuuli nousi ja purjeet nostettiin, eikä isoa laskettunahan ennenkin Espanjan Gijonissa.

Biskaja näytti meille parhaat puolensa. Suurin osa matkasta tultiin purjehtimalla. Toisena iltana ja alkuyöstä oli hetki, jolloin meri oli jälleen aivan tyyni, joten moottoria joutui käyttämään apuna. Loppumatkasta tuuli jälleen nousi ja Gijoniin tultiin hyvää vauhtia. Aikaa Biskajan ylitykseen meni kokonaisuudessaan 46 tuntia.

                    Toisena iltana meri oli aivan tyyni ja värit kerrassaan upeat.

Alkumatkasta jouduttiin väistelemään rypästä kalstusaluksia ja paria laivaa, mutta muuten ei liikennettä merellä näkynyt. Matkalla nähtiin paljon delfiinejä ja kerran uskomme nähneemme valaan, koska ohi uiva musta selkä oli sen verran suuri.

Oli aika mukava kokemus lämmittää sauna keskellä Biskajan lahtea lähes tyynessä kelissä autopilotin ohjauksessa.

                                   

                                                           Gijon.

Vaikka kelit suosivat, oli helpottavaa nähdä Espanjan jylhä vuoristorannikko. Nukkuminen jäi vähiin molemmilla, joten satamamuodollisuudet hoidettuamme kolmen tunnin unet maistuivat hyvin.

Gijonissa tunsi jo tulevansa "etelään". Brestissä niemeä piinasi epävakaa sää, mutta saapumispäivä Gijoniin oli lämmin. Seuraavana aamuna tullimies tuli tekemään selvitystä ja kertoi aluetta aiemmin piinanneesta helteestä. Mutta meidän edellä tuntuu tuo helle aina karkaavan, kuten nytkin. Tulliselvitys hoitui ystävällisen asiallisesti ja ripeästi verrattuna Ranskalaiseen jaaritteluun. 

Gijon vaikutti rennon mukavalta kaupungilta. Satamassa oli hyvin tilaa ja kaupungilta kantautui pitkälle iltaan mukava puheen sorina ja astioiden kilinä rantaravintoloista.

Gijonissa matka jatkui vähäisessä tuulessa moottorilla ajaen Luarcaan. Sataman edustalla kerkesimme jo kiinnittyä poijuun, kun mies aallonmurtajalta huuteli sen olevan kiellettyä, sen kummempia selittämättä, vaikka kyseiset poijun on tarkoitettu vierasveneille. Asia selvisi kyllä myöhemmin. Kaupungissa oli juhlapäivä ja illalla oli tarkoitus ampua ilotulitus juuri kyseiseltä aallonmurtajalta. Satama oli paikallinen ja pääosin tarkoitettu kalastusluksille. Ystävällinen veneilijä kävi kertomassa, että huomenna on kaikilla juhlista johtuen vapaapäivä, joten kalastajat eivät lähde merelle. Niinpä pystyimme kiinnittymään parin aluksen kylkiin.

                         Luarcaan saapuessa vastassa on kirkko jyhkeällä kalliolla.

                      Luarcan uimarannalla lienee kaikilla omat uimakopit?

Luarcan kaupunki oli pieni ja hauskasti satamalahden ympärillä. Talot kiipeilevät pitkin vuoren rinnettä .

Satamassa oli kaiken kokoisia ja -värisiä kalastusaluksia . 

Juhlan kunniaksi väkeä oli paljon liikkeellä. Perheet ja sukulaiset kokoontuivat yhteen. Lasten kirmailut ja aikuisten puheen sorina täytti ilman. Oli mukava seurailla menoa rantabaarissa istuskellen.

Alueelle on ominaista siiderin valmistus ja nähtiinkin kuinka sitä on lorotettava lasiin juoman ilmastamiseksi hyvin korkealta.

                                            Piligrim kalastusalusten kyljessä.

Illalla nähtiin ennen näkemättömän hieno ilotulitus. Raketit olivat isoja ja värikkäitä ja ilotulitus kesti puolisen tuntia.

Luarcasta lähdettiin jälleen moottorilla tuulen ollessa vähäistä. Tilanne muuttui loppumatkasta, kun matalapaineen rintama tuli vastaan. Tuuli nousi nopeasti puuskissa 17 m/s ja aalto muuttui reilusta mainingista kohtalaiseen aallokkoon. Viveiron satama on lahden pohjukassa suojaisassa paikassa aallonmurtajien takana. Ennen satamaa huomattiin parin veneen olevan ankkurissa hiekkarannan edustalla, jonne ankkuroiduttiin itsekin.

Venettä kiinnitettäessämme saatiin oitis seuraa delfiinistä, joka pyöri veneen ympärillä koko illan ja lähipäivinä vähän väliä.

Sääennustus lupaa Atlantin tälle nurkalle lähipäiviksi tuulta ja korkeaa aallokkoa, niinpä lepäilemme ja nautimme "koti-delfiinin" seurasta. Kumiveneellä on lyhyt matka kaupunkiin hoitamaan tarvittavat hankinnat.