Diepestä suuntasimme kohti Le Havrea utuisen aurinkoisessa ja vähätuulisessa säässä. Purjeet nostettiin, mutta moottoria joutui käyttämään myös matkan aikana.
Maisemat olivat mahtavia. Rannikko täällä Normandiassa ja pohjois-Bretagnessa on jylhää.
Le Havre on suuri kaupunki, jossa on Marseillen jälkeen Ranskan toiseksi suurin satama.
Laiturissa oli reilusti tilaa, joten laituripaikka saatiin hyvin. Satama itsessään ei ole mitenkään erityinen kerrostalo alueen keskellä. Läheisestä kaupasta haettiin ruokatäydennystä, mutta muuten ei kauemmaksi kaupungille jaksettu lähteä.
Le Havre.
Le Havresta lähdettäessä päästiin purjehtimaan aluksi hyvään sivutuuleen, mutta tuuli kääntyi kuin kääntyikin vastaiseksi. Täällä tuulet tuntuvat välillä kääntyvän hetkessä 50 astetta. Vuorovesivirtaukset alueella ovat suuria. Hyvässä myötävirrassa vauhti nousee noin 4 solmua samoin kuin laskee vastavirrassa. Niinpä nytkin vastatuulessa ja vasta-aallokossa virtauksen kääntyessä vastaiseksi matkan teko hidastuu merkittävästi. Saint vaast la Houguen satamaan pääsee vain 2h 15 min ennen korkeinta vettä tai 3h 30 min korkeimman veden jälkeen, jolloin sataman portti menee kiinni. Päästiin hyvissä ajoin perille ja satamassa oli vapaana hyvä kylkipaikka.
Tatihoun saari linnoineen sataman edustalla.
Satama ja kylä olivat näkemisen arvoiset. Kivitaloja, kapeita kujia, paljon kukkia.... Vaikutti jotenkin hyvin periranskalaiselta pikku kylältä.
Paikallisesta venetarvikeliikkeestä haettiin paukkuliiveihin uusi patruuna, kun sattui semmoinen haaveri, että Merjan liivit poksahtivat ruuanlaitossa; laukaisupompula jäi huomaamatta kiinni lieden suojukseen. Kippari ihmettelikin, mitä pentterissä tapahtuu. :)
Vastoinkäymisiäkin näyttää tulevan. Make huomasi purjetta pakettiin laittaessaan, että etuliikissa on kolme repeämää ratsastajien läheisyydessä. Otettiin asiasta yhteyttä valmistajaan ja kyseltiin ohjeita jatkosta sekä mikä sen aiheutti. Purjeentekijä ei osannut sanoa mikä sen tekee, ehkä liian löysä etuliikki. Takuu kumminkin toimii hyvin, hän lupasi maksaa korjauksen. Täytyy vain löytää purjemaakari, joka sen tekee.
Kylän keskustaa...
Seuraavana aamuna oli lähdettävä viimeistään puoliseitsemältä, että pääsi satamasta pois. Seuraava mahdollisuus olisi vasta iltapäivällä. Aamulähtö oli kuitenkin mukava kokemus. Aamu alkoi valjeta, mereltä tulleet kalastajat puuhailivat veneissään, satama oli rauhallinen ja jostain lähileipomosta leijaili ihanat patongin paistotuoksut.
Meri oli lähes tyyni. Mielenkiintoisia hetkiä koettiin pohjois-Bretagnen niemien läheisyydessä, joissa merivirtaukset aiheuttavat hyvin sekalaisen aallokon, vaikka tuuli muuten on olematonta.
Matka jatkui kohti Jerseyn saarta. Saatiin satamassa vinkki englantilaiselta veneilijältä kuinka halpaa dieseliä kanaalin saarilta saa. Niinpä suuntasimme nokan kohti Jerseytä, koska se sopi hyvin myös matkan etenemisen kannalta.
Matkalla Jerseylle saatiin taas hyviä myötävirtauksia, jolloin vauhti nousi yli 11 solmuun, mutta virtauksen käännyttyä hidastui alle kuuteen. Näinpä matka-aika olikin ennakoitua pidempi, eikä keretty Saint-Helierin satamaan ennen portin sulkeutumista. Sataman edustalta kelluvalta tankkauspaikalta otettiin dieseliä alle euron litrahinnalla ja kiinnitettiin vene poijuun Elisabethin satamaan, laskettiin kumivene ja käytiin kaupungissa. Vaikka diesel oli halpaa, hintataso muuten on korkea. Veneelle palattuamme satamatoimisto ilmoitti, että kyseinen poiju ei ole käytettävissä, joten siirryimme viereiseen St Aubin lahteen ankkuriin. Tämä olikin hyvä ratkaisu. Ensimmäinen yöpyminen ankkurissa sujui hyvin; lahti oli suojaisa, ankkuri piti hyvin ja vinssi toimi hienosti. Kaiken lisäksi oli mukava olla välillä täysin omassa rauhassa.
Matkalla bongattiin paljon suulia ja vilkuttava isompi kala. Kala oli noin metrin pituinen ja sen noin kämmenen kokoinen selkäevä teki hauskaa vilkuttavaa liikettä meren pinnalla.
Elisabethin linna Saint-Helierin edustalla.
Jerseyltä palattiin Ranskaan aurinkoisessa, mutta viileässä säässä vastatuuleen, mutta hyvässä myötävirrassa. Isoa purjetta ei nyt nosteta, ettei se repeenny lisää, joten ajettiin koko matka moottorilla. Tarkoitus oli mennä ankkuriin Port-Blanciin, mutta tuuli nousi sen verran, että kyseiseen paikkaan ei voinut ajatella ankkuroituvansa. Jatkoimme matkaa Locquireciin, joka on suojaisampi lahti. Tuuli myös tyyntyi matkan edetessä.
Locquirecin ankkurointi alue oli rauhaisassa paikassa laskuveden aikaan kuivasataman läheisyydessä. Yöstä ei tullutkaan tällä kertaa rauhallista. Vaihtuvat virtaukset aiheuttivat tuulen kanssa yhdessä välillä aikamoista keinuntaa. Ankkuri piti kuitenkin hyvin. Aamulla oli sen verran keikuttava keli, että ankkuri nostettiin ja aamiainen nautittiin matkalla. Lähtiessä tehtiin luultavasti ensimmäinen delfiinihavainto.
Locquirecista ajettiin moottorilla kohti Bretagnen niemimaata ja satamaa Port de l'Aber Wrac'h. Englannin kanaali osuus loppui ja loppumatkasta aallokosta huomasi, että Atlantti alkaa. Aalto kasvoi, mutta loiveni ja aallon väli piteni selvästi.
L'Aber Wrac'h:n sataman edustalla oli marinero kumiveneellään opastamassa sopivalle paikalle, joten paikka löytyi helposti. Satama ei ole suuren suuri ja se sijaitsee joen suussa. Satama-alue ja ympäröivä kylä on kaunista seutua. Lähimpään kauppaan käveltiin reilu puolen tunnin matka nousten korkealle ylängölle. Illalla syötiin hyvää ruokaa paikallisessa ravintolassa, jossa henkilökunta ei puhunut juurikaan englantia.
Sinisen ja punaisen sävyisiä hortensioita on alueella paljon.
Näkymiä joen suistoon...
Satamassa oli todella vähän ulkomaalaisia veneilijöitä.
Rehevää lehtometsää...
Täällä l'Aber Wra'h:n vietetään "vapaapäivää" sateisessa säässä ja suunnitellaan siirtymistä Espanjan puolelle. Sitä ennen matka jatkuu Brestiin, ja purje on saatava kuntoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti