Cascaisista tehtiin viiden päivän pikavisiitti Helsinkiin. Veneille käytiin kysymässä paikkaa läheisestä marinasta, mutta siellä yllätykseksemme palvelu oli aika töykeää sen jälkeen, kun he kuulivat, että olemme ankkurissa sataman edustalla. Piligrimille olisi löytynyt koko ajaksi paikka vain 20 metrisille veneille tarkoitetussa laiturissa ja maksu 20:n metrin mukaan ja toisaalta pelkältä kumiveneeltä olisi pitänyt olla rekisteröinti- ja vakuutuspaperit asiakirjojen tekoa varten, joten unohdimme marinan palvelut siinä vaiheessa.
Piligrim päätettiin jättää ankkuriin ja kumpparille kysyttiin paikka kalastajien laiturista, missä se otettiin vastaan ja luvattiin katsoa sen perään.
No, palatessamme Suomesta kumivene oli kadonnut. Menimme marinapoliisin juttusille. Hänen mielestään katoaminen oli selvästi turistien oma vika, mutta hän lupasi etsiä parista paikasta ja ilmoitella seuraavana päivänä jatkosta. Mitään yhteyden ottoa ei tullut, joten menimme poliisiasemalle uudestaan. Onneksemme meidät otti vastaan poliisi, jolle ei edes tällaiset asiat kuulu, mutta hän lupasi ystävällisesti auttaa. Hän jalkautui paperitöistään, kyseli kalastajilta ym. henkilöiltä ja ilmoitti seuraavana päivänä, että vene on löytynyt, mutta moottori puuttuu. Niinpä saimme veneen takaisin ja olimme hyvin kiitollisia Vitorille hänen avustaan. Kumiveneellä oli joku käynyt ilmeisesti kalalla, koska vene oli täynnä kalansuomuja sekä kaikenlaista kalanperkeistä jäänyttä möhkää.
Cascaisista siirryttiin Lissabonin toiselle laidalle Parque dos Nacoesin marinaan. Matkalla Tagus-joen varrella polveilevan kaupungin edustalla oli suuria risteilyaluksia sekä Lissabonin nähtävyyksiä.
Lissabon on laajalle levittäytynyt kaupunki hyvin erilaisine "taajamineen". Cascais ja Estoril ovat rantalomakohteita kun taas Parque dos Nacoes on Lissabonin uusinta aluetta. Alueella on järjestetty maailman näyttely EXPO-98, joten alueella on portugalilaisten huippu arkkitehtien moderneja rakennuksia. Alueetta kuvattiin myös Lissabonin turvallisimmaksi.
EXPO-98 näyttelyn aiheena oli ollut maailman meret, minkä johdosta vesiaiheita oli käytetty paljon.
Hotellina toimiva Vasco da Gama-torni.
Marinassa palvelu oli erinomaista. Marinerot ottivat veneen vastaan laiturilla ja respasta annettiin tuhti tietopaketti liittyen kulkemiseen julkisilla kulkuvälineillä Lissabonissa ja mitä nähtävää on marinan lähellä ja Lissabonissa yleensä. Heidän kauttaan saatiin myös täytettyä kaasupullot. Marinassa vietettiinkin kolme yötä Lissaboniin tutustuen.
Ponte Salazar on kaksoissisar San Franciskon Golden Gaten kanssa.
Lissabonin kaupunkia...
Käytiin tutustumassa Lissabonin historialliseen keskustaan bussilla. Paluumatkalla bussi oli niin täynnä, ettei moista olla ennen koettu. Oman mieleen painuvan kokemuksen matkasta teki, kun kuuntelimme kahden iäkkään henkilön, rouvan ja herran, äänekästä keskustelua ja kipakkaa sanan vaihtoa, rouvaa ilmeisesti kismitti liian täysi bussi. Onneksi pääsimme ahtautumaan ulos oikealla pysäkillä.
Praca de Comercio aukio sijaitsee joen varrella, missä ennen sijaitsivat myös Portugalin kuninkaiden palatsit kahden vuosisadan ajan. Palatsien alapuolella sijaitsivat Vasco da Gaman löytämästä Intiasta tuodut mausteet. Hienon kaariportin takaa alkaa kävelykatualue lukuisine katukahviloineen.
Belemin kaupungin osan kohdalla joen toisella puolella kohoaa 188 metriä korkea Kristus-patsas.
Belemissä sijaitsee portugalin kuuluisia tutkimusmatkailijoita kuvaava patsas.
Belemin torni on peräisin 1500-luvulta ja on ainoita suuressa maanjäristyksessä 1755 hyvin säilyneitä rakennuksia.
Paque dos Nacoesta jatkettiin hyvässä myötäisessä tuulessa Sinesiin. Pieni kaupunki sijaitsee korkealla satamaan nähden. Tunnelma oli hyvin rauhallinen ja unelias. Löydettiin pieni kauppa, josta saatiin tuoretta leipää. Yö vietettiin ankkurissa.
Sinesin satama ja ankkurialue ylhäältä kaupungista nähtynä...
Lähes jokaisessa rannikkokaupungissa lienee oma linnansa, niin myös Sinesissä.
Sinesistä matkattiin hyvä matka Baleeiran satamaan. Tuuli oli vähäistä ja aallokko vaihtelevaa.
Rannikko muuttui entistä jyhkeämmäksi.
Cabo de Sao Vicente.
Rannikon kallioissa oli niemen alueella hienoja luolia.
Baleeiran satamassa oli mahdollisuus ainoastaan ankkuroitumiseen. Yöllä herättiin reiluun swelliin, mikä keinutti ja veivasi venettä ikävästi. Sitä osattiin jo odottaa, mutta toivottiin siltä välttyvämme. Kalastajien aikaiset lähdöt ja paluut merelle lisäsivät keikkumista.
Baleeirasta siirryttiin lyhyt matka Portimaoon. Portimao on kaunis lahti, jossa on iso satama ja laaja annurointialue. Veneitä olikin ankkurissa kymmeniä, taisi olla yksi suomalaisvenekin meidän lisäksi.
Portimaon rantamaisemia...
Portimaon jälkeen tehdään vielä yksi pysähdys Portugalin puolella Farossa ja sittenpä Gibraltar jo lähestyykin...
no kävipä huono tuuri, saitteko kumiveneen moottorin takaisin? Kiva seurata matkaanne
VastaaPoistaMikä paikka se on teidän päätepiste..palaatteko sitten samoja jälkiä takaisin? Miloin alkaa paluumatka sitten?
terv. wanha utelias äiti
Moottori jäi Portugalin kalamiehen riesaksi. Ei vielä tiedä tullaanko takaisin ollenkaan. Täältäpäin muuttaa kaikki sinne niin me jäädään tänne pakolaisiksi ja ruvetaan myös vaatimaan kuukausipalkkaa tekemättä mitään.
Poistano siinäpä teillä ois elämän tehtävä, täyttää mitä erinlaisempia kaavakkeita...mikä paikka se tein määränpää olikaan? Täällä sujuu mukavasti ja vielä on pihalla tilaa,,,ei yhtään pakolaista vielä nähty,,,,, Satalinnan entinen sairaala pakolais keskus,,, pitäs hakee niitä pihaa haravoimaan. No rentouttavaa lomaa,,, saa nähdä onko se teidän Rajamäen talo annettu pian pakolaisille...
VastaaPoistaHauskat terveiset wanha äidee