Viveirossa vierähtikin lähes viikko kovien ja vastaisten tuulten laantumista odotellen. Kahdeksi viimeiseksi päiväksi siirryttiin satamaan, koska tuulen ennustettiin nousevan yli 20 m/s. lisäksi tarvittiin jo vettä tankkeihin.
Viveirosta lähdettiin jatkamaan matkaa hyvin harmaassa, sumuisessa ja tihkusateisessa säässä. Tuulta ei vaihteeksi ollut ollenkaan, joten konetta jouduttiin käyttämään ja keulapurje oli lähinnä tukipurjeen roolissa vanhassa mainingissa.
Suulia näkyi taas matkalla.
Sää oli todella sumuinen. Vuoren harjanteella oleva majakka näkyi juuri ja juuri.
Viveirosta suunnattiin El Ferroliin. Kaupunki pitkällä meren lahden perukoilla. El Ferrolissa sijaitsee Espanjan laivaston tukikohta ja se on myös Francon syntymäkaupunki.
Ankkuroiduimme suojaiseen lahden poukamaan, jossa molemmin puolin vesistöä oli vanha linna, Castello san Felipe 1700-luvulta.
Castello da Felipe.
Lahtea ympäröivää asutusta. Laskuveden aikaan ihmiset kerääntyivät rannoille etsimään rapuja sankkojen ja lapioiden kanssa, myöhään illallakin lamppujen valossa.
Ankkuripaikkamme ohitti suuri purjealus Bahamasaarilta.
El Ferrolissa oltiin ankkurissa kaksi yötä, koska tällä kertaa nautittiin kauniista päivästä odotellen tuulen viriämistä. Vaikutti siltä, että kyseisellä viikolla merellä joko ei tuule ollenkaan tai tuulee liikaakin.
El Ferrolista lähdettiin aurinkoisessa aamussa, mutta avomerelle päästessä sumu tuli vastaan. Oli niin sankka sumu lähes koko päivän, ettei rannikkoa vuorineen näkynyt. Pahimmillaan näkyvyys loppui heti veneen keulan jälkeen.
Tuttu ruotsalaisvene huutelikin VHF:llä läheistä sijaintiaan tiedoksemme.
Matka Camarinasiin oli suorastaan tylsä sumusta ja vähästä tuulesta johtuen. Muutama delfiini sentään ui vastaa kerran.
Camarinasissa ankkuroiduttiin jälleen. Ankkurialue oli heti sataman edustalla aallonmurtajan suojassa. Satama oli muuten pieni. meidän kanssa ankkurissa oli peräti kolme ruotsalaisvenettä ja yksi norjalainen. Ruotsalaisia ja norjalaisia näkee lähes joka satamassa, mutta suomalaisia ei ole näkynyt.
Camarinasin kaupunki oli parhaat päivänsä nähnyt. Rakennukset olivat rapistuneita ja kadut olivat huonokuntoisia ja roskaisia.
Kauppareissun jälkeen lähdettiin matkaan edelleen sumuisessa ja sateisessa säässä. Onneksi tuuli oli kääntynyt myötäisen puolelle ja oli sen verran reilua, että päästiin purjehtimaan koko matka Porto du Aguinoon. Sää selkeni matkan edetessä ja Aguinoon tultiin jo auringon paisteessa.
Porto du Aguino olikin ennakkotiedosta poiketen lähinnä kalasatama, jossa ei varsinaisia laitureita ollut ollenkaan. Veneet olivat poijuissa tai ankkurissa. Niinpä taas ankkuroiduttiin, mutta tällä kertaa pohja oli ilmeisesti kallioinen, joten aamulla tuulen noustua jouduttiin siirtymään tyhjään rantalaiturin päähän, koska ankkuri irtosi. Kalastusaluksia saapui, mutta tilaa oli onneksi sen verran, että pystyttiin odottelemaan päivän valkenemista.
Satamaan saapuvalla kalastusaluksella oli mieletön lokkiparvi ympärillään.
Aguinosta lähdettiin päivän valjettua kohti Portugalia aurinkoisessa ja myötätuulisessa säässä.
Matkalla saatiin nähdä monta upeaa delfiinien taitoesitystä. Parhaimmillaan delfiinejä oli parikymmentä. Ne selvästi nauttivat sukeltelusta veneen keulan ali. Nähtiin myös hienoja hyppyjä. Välillä delfiinit katosivat, mutta tulivat taas uudelleen esittämään uintitaitojaan.
Portugalin puolella Viena do Castelossa satama sijaitsee joen varrella. Luultiin tulevamme edulliseen satamaan, mutta satamamaksu osoittautuikin aika kovaksi.
Kaupunki on hauska kapeine katuineen ja vanhoine taloineen. Kaupungissa oli ilmeisesti viikonloppuna vietetty joitain perinnejuhlia, koska esiintymislavoja ym. purettiin pois. Katujen yläpuolella olevat suuria joulukoristeita muistuttavia koristeita valoineen keräiltiin myös.
Viena do Costelo ja Portugali; täysin uusi tuttavuus....
Satamassa oli vain muutama vierasvene, tulipa yksi suomalainenkin purjevene meidän lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti