Puola Wladyslawowo - Swinoujscie

Wladyslawowosta lähdettiin aamulla sääennusteiden mukaan sopivan kevyeen tuuleen, mutta ennusteet eivät aina tiedä totuutta. Keli muuttui jälleen vastaiseksi ja tuuli puhalsi pahimmillaan 18-19 m/s. Välillä tuntui, ettei matka reilun kokoisessa aallokossa kryssien etene juuri ollenkaan. Kesken purjehtimisen fokan jaluksesta irtosi rulla ja lensi jonnekin mereen. Matkaan meni kaikkiaan kymmenen tuntia. Taisi olla yksi haastavimmista keleistä tähän mennessä.

Leba on selvästi suosittu puolalainen rantalomakohde. Valkoista hiekkarantaa oli pitkin rannikkoa ja palveluja matkailijoille paljon. Lebassa oli aistittavissa "etelämaista" tunnelmaa. Kaupunki oli hauska. Katujen varsia värittivät monet kahvilat ja ravintolat ym. pikkuputiikit ja myyntikojut. Keskustaan toi mukavaa vaihtelua sitä halkova joki, jonka varrella oli mm. kalastusaluksia aivan keskustassa. Leba on ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunki, jos liikkuu veneellä alueella. Lebassa sijaitsee luonnonsuojelualue mahtavine hiekkadyyneineen.

Leban satama oli noin kilometrin päässä keskustasta. Satama oli rauhallinen ja siisti, oikein mukava pysähdyspaikka. Ystävällinen satamakoira seuraili menoa irrallaan aamusta iltaan. Ihmisistä se ei juuri piitannut, mutta vierailevat koirat ja pulut oli hyvä pitää erityisvalvonnassa.

 

Leban satama.

 

Satamamaksut ovat Puolassa halpoja. Piligrimin kokoiselta veneeltä satamamaksut ovat olleet sähköineen alle 20 € kaikkialla.

Tuulet vaihtelevat äärilaidasta toiseen. Lebasta lähdettiin utuiselle ja vähätuuliselle merelle. Sää oli yllättävän lämmin; pärjäsi ilman pipoa ja pitkiä kalsareita. ;)
Koska matkaa oli tehtävä moottorivoimin, ajettiin seuraavaan satamaan Ustkaan. Kartan mukainen vanha vierasvenesatama oli pois käytöstä ja satamamestari huuteli vhf:llä ohjeita laituroinnista. Saatiin paikka kaupungin keskustasta joen varresta. Muuten hyvä paikka olla kaiken äärellä, mutta yleisöä riitti jo kiinnittymisen yhteydessä noin 30 henkeä. Laiturointipaikka sijaitsi suositun kävelykadun varrella.

Tutustuttiin kaupunkiin ja käytiin syömässä hyvä kalaillallinen. Puolan rannikkokaupungeissa kalastus on merkittävä elinkeino. Hyvää kalaa onkin paljon saatavilla. Oli mielenkiintoista huomata, että erityisesti savustaminen on suosittua. Kalaa sai ostaa ravintoloiden lisäksi pienistä kojuista tuoreena tai savustettuna.
Myös kauden hyvälaatuisia vihanneksia ja marjoja on runsaasti saatavilla edulliseen hintaan.

 

Vanhan tyyliset merirosvolaivat  tekevät kiertoajeluja ja ovat suosittuja rannikkokaupungeissa.

"Risteilyille" oli tyypillistä todella kovaa soiva puolalinen iskelmämusiikki, joka kuului kauas.

 

 

 

Ustkaan tultaessa joen yli kulkee silta, joka on kiinni tasatunnein 20 minuuttia, muulloin aina auki.

 

 

 

Ustkasta päästiinkin lähtemään melkein täyteen myötätuuleen. Matkalla kerittiin kokeilemaan ensimmäisen kerran genaakkeria. Genaakkeri toimi hyvin; tuulen ollessa sivumyötäinen n. 6m/s vauhti oli 8,5 solmua. Tuuli rupesi ikävä kyllä nousemaan ja kääntymään vastaiseksi, joten vaihdettiin genoaan. Tuuli nousi reippaaksi, kuten myös aallokko, mutta tällä kertaa päästiin samalla halssilla hyvää vauhtia Kolobrzegiin asti.

 

 

Genaakkerin laitto sujui ongelmitta ja se toimi hyvin.

 

Kolobrzegissä aallonmurtajan sisään tulon jälkeen veneilijöitä ottaa vastaan hieno majakka.
Satama oli kaikin puolin hieno, mutta meidän kokoiselle veneelle liian pieni. Saatiin kuitenkin hyvä sivukiinnityspaikka aivan sataman tuloväylän varresta. Satamamestari pahoittelikin sataman pienuutta ja kertoi, että uusi isompi 120 paikkainen satama on rakenteilla ja valmistuu syksyllä. Nykyiseen satamaan mahtuu noin 70 venettä, mutta on tehty pienehköille aluksille.
Satamassa oli venetarvikeliike, josta saatiin fokan jalukseen uusi rulla.

 

Sataman lähellä oleva silta väriä vaihtavassa iltavalaistuksessa.

 



 

Kolobrzegin satama oli täysi. Satamamestarin mukaan suomalaisia veneilijöitä käy kesän aikana noin yksi venekunta viikossa.

Swinoujscie oli viimeinen etappi ennen saksan rajaa. Tuuli oli vähäistä, joten päivästä muodostui moottorilla ajelupäivä. Alava rannikko muuttui jylhemmäksi loppua kohti.

 

Swinoujscien satama on tilava ja ajanmukainen.

Tilaa on kiinnittyä reilun levyisiin aisapaikkoihin tai sivukiinnitykseen. Sähkö ja vesi toimii ladattavalla kortilla.

Saksan rajalle matkaa on kilometrin verran.

 

Puolasta jäi meille "mukava maku suuhun". Satamat olivat hyvin hoidettuja, siistejä ja palvelu ystävällistä. Kaupungit olivat mielenkiintoisia ja yleinen hintataso halpa. Olemme tyytyväisiä, kun valitsimme Baltian reitin.

Klaipeda - Wladyslawowo

 

Klaipedan vierasvenesatama

 

Liepajasta lähdettiin puolipilvisessä säässä juhannusaattona kohti Klaipedaa. Edellisiltana hyppäsi Liepajan laiturissa rotta veneeseen, mikä muun jonkinlaisen epäsiisteyden lisäksi vahvisti lähtöpäätöksen, vaikka alun perin ehkä suunnittelimme viettävämme juhannusta Liepajassa.
Tuuli oli sivuvastaista, joten ajoimme jälleen koneella ulommaksi merelle, josta saatiin hyvä kurssi kohti Klaipedaa. Tuulen vaihdellessa vaihtelimme matkalla fokkaa ja genoaa. Matka olisi mennyt hyvin yhdellä halssilla, mutta Liettuan rajavalvonta ilmoitti kielletystä alueesta, joten teimme vendan ja purjehdimme kauempana rannikosta.

Kleipeda osoittautui hienoksi kaupungiksi. Satama-alueelle tullaan jokea pitkin ja huvivenesatamaan pääsemiseksi on mentävä avattavan sillan kautta. Silta avataan tasatunnein. Onneksi parkkeerasimme veneen ulkopuolelle ja menimme kävellen katsomaan sataman tilannetta, koska kukaan ei tullut laiturille opastamaan. Satamamestari kertoikin, että satama on täynnä, eikä noin isolle veneelle ole tilaa. Saimme jäädä "kanavan" reunakiinnitykseen, mikä olikin hyvä paikka.
Satama oli paria saksalaisvenettä lukuun ottamatta täynnä liettualaisia veneitä.
Laiturissa sai sähköä ladattavan maksukortin avulla.

Klaipedassa oli paljon katseltavaa. Vanha kaupunki on siisti ja rakennukset hyvin hoidettuja, kauniita. Kuvassa oleva historiallinen alus Meridinas oli entisöity alkuperäisestä täysin uudelleen.
Laiva oli aikoinaan rakennettu Turussa nyt se toimii nykyään mm. paikallisen olutpanimon mainoksena.

Kaupungissa oli paljon taideteoksia erilaisista materiaaleista. Lohikäärme liittyy Kleipedan kaupungin syntymään liittyvään taruun.



 

Juhannuksena paikallisilla purjeveneillä oli yhteisiä purjehduksia, liekö ollut kilpailut tms., mutta mielenkiintoisimman näköinen oli jalkalamppuviritys veneen perässä.

 

 

Kleipedaa halkoo Danes joki. Rakennustyyli oli jo osaksi keski-eurooppalaista. Vierasvenesatamaan mennään kapeasta aukosta hotellien välistä.

 

 

Satamalaiturille nouseva aave.

 

 

Klaipedassa juhannus sujui mukavasti aurinkoisessa säässä kauniista kaupungista ja hyvästä ruuasta nauttien. Satamassa liikenne oli vilkasta, seurattavaa riitti huviveneistä isoihin luxus-risteilijöihin.

 

Matka jatkui pidemmällä legillä Puolan Wladyslawowoon. Sääennusteiden mukaan luvassa oli myötäistä tuulta alle 10 m/s, kippari haaveili jo pääsevänsä kokeilemaan uutta genaakkeria, mutta kuinkas kävikään. Kun päästiin puolilta päivin merelle, tuuli tyyntyi tyystin ja se vähä, mitä oli, oli jälleen vastaista. Niinpä ajettiin koneella...

Yö oli hieno auringonlaskuineen. Loppumatkasta vähän satoi ja tuulikin nousi. Aamulla tulimme Wladyslawowon satamaan klo 4.30. Satamaan oli yhtä aikaa tulossa monia kalastusaluksia. Mielenkiintoa herätti sataman valaistus: näytti että koko satama ja osa kaupunkia on ympäröity punaisilla vilkkuvilla valoilla. Muutenkin valaistus oli erinomainen.

Satama on iso kalasatama, josta pieni osa on varattu vierasveneille. Aisapaikat yhtä lukuun ottamatta, joka oli varattu, olivat meille liian kapeita. Niinpä kiinnityimme aluksi paikallisen kalastusaluksen kylkeen ja kömmimme nukkumaan. Aamupäivällä leveä paikka vapautui, johon sitten siirryttiin.
 



 

Öistä auringonlaskua tyynellä Itämerellä.

 

Wladyslawowon kaupunki oli pieni, mutta hyvin suosittu kesämatkailukohde puolalaisille.
Aivan aallonmurtajan jälkeen alkoi mahtava hiekkaranta-alue. Kaupungissa oli lukuisa määrä esim. kauppoja, joissa myytiin rantatarvikkeita.
Satamassa ei ollut langattomia nettiyhteyksiä, joten ostettiin 4G pre-paid-kortti, joka tuntuu toimivan todella hyvin.

 

Hiekkarantaa kilometrikaupalla.

 



 

Satamassa meidän lisäksi saksalaisia ja puolalaisia veneitä.

 



 

 

Ranta-alueella ja satamassa myytiin paljon jäätelöä ja uskomattoman hyviä ja isoja juuripaistettuja vohveliannoksia. Make herkutteli omansa mansikoilla ja Merja kirsikkahillolla. Nam!

Kuressaari- Ventspils- Pavilostaja-Liepaja

 

Kuressaaresta päästiin purjehtimaan hyvin koko matka. Tuuli vaihteli myötäisestä vastaiseen 10-13 m/s. Vauhti oli ajoittain hyvää 7-9 solmua, mutta matkaan meni kuitenkin yhdeksän tuntia.
Ventspilsin satamaan vievää väylää reunusti "rosoinen" aallonmurtaja.
Meille sattui pieni kömmähdys satamaan ajettaessa. Kartan mukaan kyllä näimme, missä vierasvenesatama on, mutta suuaukolta näkyi vain kalastus- ym.aluksia, joten jatkoimme kanavaa eteenpäin. Jonkun matkaa mentyämme rajavartija vihelteli ja viittoili rannalla, että olemme tulleet kilometrin liian kauas ja on heti käännyttävä takaisin. Vierasvenelaituri olikin kalastus ym. alusten takana perällä.
Ventspilsissä oli uusittu laituri, mutta muuten satama rakennuksineen oli aika mitäänsanomaton.

 

Vierasvenelaiturin menoreitti, mistä sujuvasti ajoimme ensin ohi.

 

 

Ventspilsissä oli erivärisiä härkiä ja lehmiä monissa paikoissa, kuten aallonmurtajalla.

 

 

Ventspilsistä jatkoimme matkaa Pavilostajaan. Ventspilsissä oli todella huonot nettiyhteydet, joten kunnon sääennustus jäi saamatta. Lähtiessä arvioitiin tuulen olevan enemmän sivusta, mutta kuinka ollakaan, vastaistahan se taas oli. Ajettiin koneella ulommaksi merelle, jossa avattiin purjeet ja päästiin tiukassa vastaisessa Pavilostajaan.

Pavilostaja oli oikein mukava kokemus. Pieni maalaiskaupunki, jossa vierasvenelaiturit olivat kahden puolen jokea. Kaupunki kuvaa esitteen mukaan sijaitsevansa ylpeän Ventspilsin ja tuulisen Liepajan välissä.

Jälleen kerran totesimme polkupyörien edun, pääsee sujuvasti liikkumaan vähän pidempiäkin matkoja. Pavilostajassa suunniteltiin vaihtavamme kaasupullo, mutta ei onnistunut, kaasun myyjää ei näkynyt.

 



 

Pavilostajan museo ja vierasvenelaituri.

 

 

 Pavilostajan vieraslaituri ja satamakonttori.

 

Pavilostajasta ajettiin vastatuulessa moottorilla Liepajaan. Tuulet eivät edelleenkään suosi reittiämme.

Liepaja on tunnetusti tuulinen paikka. Sataman edustalla kiertääkin kaksi kilometriä aallonmurtajaa. Sisääntuloportteja on kolme. Itse ajoimme sisään luvan saatuamme pohjoisesta portista.

 



 

Aallonmurtajan portti lienee ennen muinoin ollut rakennus? Aallonmurtajasta oli paikoin vain rippeet jäljellä.

 

Myös Liepajaan tultaessa ennen vierasvenesatamaa/laituria oli pitkälti jokea, jonka varrella kaikenlaisia aluksia.

 

 

Liepajan kaupunki on yleisilmeeltään vähän rapistunut, mutta vastapainoksi on myös hyvin moderneja uudisrakennuskohteita, kuten pyöreä hotelli.

 

Liepajan vierasvenesatama/laituri on hotellien edustalla oleva pitkä rannanmukainen laituri, jossa kaikki ovat sivukiinnityksessä. Satamakapteeni kertoi tärkeänä maksuun sisältyvän sähkön ja veden.

Laituri on noin sata metriä pitkä ja sillä sijaitsee pari sähkötolppaa ja vesipistettä laiturin alkupäässä. Onneksi meillä on pitkä sähkökaapeli eikä vettä tarvittu, koska saimme paikan toiseksi viimeisinä laiturin loppupäästä.

Liepajasta saatiin vaihdettua kaasupullo. Ei lopu kaasu kesken juhannussaunassa. :)

Juhannusaattona jatkamme matkaa sään salliessa kohti Liettuan Klaipedaa...

 

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE REISSUAMME SEURAAVILLE!

Kuivastu - Kuresaari

 

Haapsalusta ajettiin koneella Muhun saarelle Kuivastun satamaan, koska tuuli oli vastaista, kevyttä ja lopulta hiipui kokonaan. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin myös merellä.

Kuivastun satama oli lähes tyhjä, meidän lisäksi oli vain yksi suomalaisvene. Satamakapteeni oli hyvin ystävällinen ja reipasliikkeinen. Satama oli siisti, valmistunut 2012, sataman viereen on jatkuva yhteysalusliikenne mantereen puolelta. Sataman ympäristö on rauhallista maaseutua. Pyöräiltiinkin pätkä vanhaa historiallista Munakiviteetä eli isoilla mukulakivillä päällystettyä kylätietä. Oli sen verran pomppuista, että käännyttiinpä takaisin.



 

 

 

Kuivastun satama.

 

 

Kuivastun satamasta päästiin jälleen matkaan aurinkoisessa säässä ja leppoisassa, joskin vastaisen puoleisessa tuulessa. Purjehdittiin vaihtelevalla vauhdilla, koska tuuli hyytyi välillä lähes kokonaan.

Osa matkasta purjehdittiin täysillä purjeilla niin, että myös fokka oli auki lievässä sivuvastaisessa. Kaikkien purjeiden yhdistelmä toimi tuossa kelissä erittäin hyvin, koska vauhtia tuli puolitoista solmua lisää.

Liikennettä merellä ei ole ollut juuri ollenkaan. Lohusalosta lähtemisen jälkeen on nähty vain pari suomalais- ja saksalaisvenettä. Pari kertaa on nähty myös hylje.



 



 

Hylje seurailee matkantekoamme.

 

 

Täysillä purjeilla todella kevyessä sivuvastaisessa (5-7m/s).

 

 

Kuressaareen saapuminen oli mielenkiintoinen tapahtuma. Reitin kavetessa ja muuttuessa matalammaksi, laskettiin purjeet vielä todella vähäisessä tuulessa, jonka jälkeen rupesikin hetkessä puhaltamaan uskomattoman nopeasti parhaimmillaan 19 m/s.

Viimeinen väyläosuus Kuressaaren satamaan oli 2,3m syvä ja vain noin 20m leveä. Voimakas sivutuuli ja pöllyävä muta saivat aikaan jännät hetket. Välillä kaiku näytti vain 0m syvää kölin alla.

Satamassa saatiinkin kylkipaikka. Vastassa oli satamakapteeni ja muita veneilijöitä. Sataman sääntöihin on kirjattu, että sinut otetaan vastaan kun saavut ja velvoitetaan auttamaan seuraavaa tulijaa.



 

 

Loppuväylä Kuressaaren satamaan on ruopattu uoma. Ruoppausmaat ovat kerääntyneet penkereiksi väylän reunoille. Penkereet olivat täynnä merimetsojen pesiä. Haju oli etova.

 

 

 

 

Kuressaaressa on paljon nähtävää esim. keskiaikainen piispanlinnoitus ja

tuulimyllytaverna Veski.

 

 

Kuressaaren satama sumuisessa ja sateisessa säässä. Lauantaina tullessamme laitureissa oli Latvialaisia viikonlopun viettäjiä jahteineen, mutta sunnuntaina tuulessa ja sateessa paikalla oli enää pitkän matkan purjehtijoita.

 

 

 

Sataman lähellä on humoristinen hiisi Suur Töllin ja Piretin patsas.

 

Täältä jatkamme matkaa Latvian Ventspilssin satamaan. Tuuliennusteet näyttäisivät nyt hyviltä. Huomenna nähdään miten piti paikkansa.



Helsingistä Haapsaluun

 

 

Pari viikkoa Tervasaaressa Helsingin moottorivenekerhon laiturissa meni yllättävän nopeasti. Kippari teki vähän töitä; kävi Imatralla ja Savonlinnassa Laitaatsilta Marinassa viimeistelemässä hommiaan, auttoi yhden veneen vesillelaskussa ym. pientä. Tutustuttiin Helsinkiin ja nautittiin monet torikahvit.

Piligrimissä vietettiin peräkkäisinä viikonloppuna valmistujaisjuhlia. Tyttäremme Heli pääsi ylioppilaaksi ja valmistui samalla kokiksi. Juhlien myötä tapasimme rakkaita perheenjäseniä ja ystäviä. Haikeina sanottiin näkemiin joksikin aikaa...

 

 

Piligrim juhlaliputuksessa.

 

 

Helsingistä Tallinnaan lähdettiin maanantaina 8.6. aurinkoisessa sivuvastaisessa kelissä.

Purjehduspäivästä tuli pitkähkö. Tuuli kääntyi lähes vastaiseksi ja puhalsi 13-15 m/s. Muutama venda jouduttiin tekemään. Isoa purjetta samoin kuin fokkaa reivattiin matkan aikana. Aallokko oli paikoin reilua ja kasvoi loppua kohti. Loppupätkä ennen Tallinnaa tultiin täysin vastaiseen koneella. Vesi pärskyi ja astiat kilisivät kaapeissa, mutta kaikki säilyivät ehjinä! Onneksi kaapit oli stuuvattu pyyhkeillä.

Matkalla reivaamisen yhteydessä irtosi lazy bagin pohja puomista, mutta eipä tuo menoa haitannut.

Tallinnan Old City Marinaan tultiin 9,5 tunnin purjehduksen jälkeen.

 

  Lohusalu

 

 

Tallinnassa yövyttiin ja hoidettiin ruoka- ja juomatäydennystä seuraavana aamuna.

Tuulet eivät nyt suosi! Tallinnasta Lohusaluun mentiin jälleen vastaisessa kryssien. Alun perin suunnittelimme purjehtivamme Dirhamiin asti, mutta tiukkaan vastaiseen meneminen on työlästä ja hidasta, joten poikettiinkin Lohusaluun. Satama on yhtä siisti ja rauhallinen kuin edellisinäkin kesinä. Kaupunkisatamien jälkeen oli oikein mukava kuunnella linnunlaulua!

 



 

Lohusalun kokkoon oli kasattu vähän järeämpiä puita...

 

 

Lohusalusta Dirhamiin keli jatkui edellisen päivien toisintona. Tuuli oli vieläkin puuskaisempaa, vastaista ja eteneminen hidasta. Tuuli vaihteli 11-19 m/s ja aallokko nousi yllättävänkin nopeasti tuulen mukana. Vesi pärskyi varsinkin loppusuoralla koneella ajettaessa isossa aallokossa.

 



 

Auringon laskua Dirhamissa...

 

 

Dirhamin satama-alue oli remontissa, ei mitenkään kaunis, mutta hyvän aallonmurtajan ansiosta melko suojainen. Jonkin verran swelli heilutteli venettä laiturissa.

 

 

Pääskyset seurustelivat kipparin kanssa ....

 

 

Dirhamista suunnittelimme menevämme Kärdlaan katsomaan, miten satama on valmistunut sitten viime kesän. Aluksi tuuli vaikuttikin puhaltavan suotuisalta suunnalta, mutta kuinka ollakaan, se kääntyi yhä enemmän vastaiseksi parin tunnin purjehtimisen aikana. Jokapäiväiseen luovimiseen kyllästyneinä muutimme suunnitelmaa ja käännyimme kohti Haapsalua. Meri näyttää ja tuntuu ihan erilaiselta myötäisessä tuulessa! Haapsaluun purjehdittiin hyvää vauhtia, paikoin yhdeksää solmua.

 

Haapsalussa ei muita vierasveneitä ollut. Yksi yö vietettiin ja aamulla pyöräiltiin kauniissa ja rauhallisessa kaupungissa. Haapsalusta matka jatkuu kohti Saarenmaata...

 



 

Haapsalu