Klaipeda - Wladyslawowo

 

Klaipedan vierasvenesatama

 

Liepajasta lähdettiin puolipilvisessä säässä juhannusaattona kohti Klaipedaa. Edellisiltana hyppäsi Liepajan laiturissa rotta veneeseen, mikä muun jonkinlaisen epäsiisteyden lisäksi vahvisti lähtöpäätöksen, vaikka alun perin ehkä suunnittelimme viettävämme juhannusta Liepajassa.
Tuuli oli sivuvastaista, joten ajoimme jälleen koneella ulommaksi merelle, josta saatiin hyvä kurssi kohti Klaipedaa. Tuulen vaihdellessa vaihtelimme matkalla fokkaa ja genoaa. Matka olisi mennyt hyvin yhdellä halssilla, mutta Liettuan rajavalvonta ilmoitti kielletystä alueesta, joten teimme vendan ja purjehdimme kauempana rannikosta.

Kleipeda osoittautui hienoksi kaupungiksi. Satama-alueelle tullaan jokea pitkin ja huvivenesatamaan pääsemiseksi on mentävä avattavan sillan kautta. Silta avataan tasatunnein. Onneksi parkkeerasimme veneen ulkopuolelle ja menimme kävellen katsomaan sataman tilannetta, koska kukaan ei tullut laiturille opastamaan. Satamamestari kertoikin, että satama on täynnä, eikä noin isolle veneelle ole tilaa. Saimme jäädä "kanavan" reunakiinnitykseen, mikä olikin hyvä paikka.
Satama oli paria saksalaisvenettä lukuun ottamatta täynnä liettualaisia veneitä.
Laiturissa sai sähköä ladattavan maksukortin avulla.

Klaipedassa oli paljon katseltavaa. Vanha kaupunki on siisti ja rakennukset hyvin hoidettuja, kauniita. Kuvassa oleva historiallinen alus Meridinas oli entisöity alkuperäisestä täysin uudelleen.
Laiva oli aikoinaan rakennettu Turussa nyt se toimii nykyään mm. paikallisen olutpanimon mainoksena.

Kaupungissa oli paljon taideteoksia erilaisista materiaaleista. Lohikäärme liittyy Kleipedan kaupungin syntymään liittyvään taruun.



 

Juhannuksena paikallisilla purjeveneillä oli yhteisiä purjehduksia, liekö ollut kilpailut tms., mutta mielenkiintoisimman näköinen oli jalkalamppuviritys veneen perässä.

 

 

Kleipedaa halkoo Danes joki. Rakennustyyli oli jo osaksi keski-eurooppalaista. Vierasvenesatamaan mennään kapeasta aukosta hotellien välistä.

 

 

Satamalaiturille nouseva aave.

 

 

Klaipedassa juhannus sujui mukavasti aurinkoisessa säässä kauniista kaupungista ja hyvästä ruuasta nauttien. Satamassa liikenne oli vilkasta, seurattavaa riitti huviveneistä isoihin luxus-risteilijöihin.

 

Matka jatkui pidemmällä legillä Puolan Wladyslawowoon. Sääennusteiden mukaan luvassa oli myötäistä tuulta alle 10 m/s, kippari haaveili jo pääsevänsä kokeilemaan uutta genaakkeria, mutta kuinkas kävikään. Kun päästiin puolilta päivin merelle, tuuli tyyntyi tyystin ja se vähä, mitä oli, oli jälleen vastaista. Niinpä ajettiin koneella...

Yö oli hieno auringonlaskuineen. Loppumatkasta vähän satoi ja tuulikin nousi. Aamulla tulimme Wladyslawowon satamaan klo 4.30. Satamaan oli yhtä aikaa tulossa monia kalastusaluksia. Mielenkiintoa herätti sataman valaistus: näytti että koko satama ja osa kaupunkia on ympäröity punaisilla vilkkuvilla valoilla. Muutenkin valaistus oli erinomainen.

Satama on iso kalasatama, josta pieni osa on varattu vierasveneille. Aisapaikat yhtä lukuun ottamatta, joka oli varattu, olivat meille liian kapeita. Niinpä kiinnityimme aluksi paikallisen kalastusaluksen kylkeen ja kömmimme nukkumaan. Aamupäivällä leveä paikka vapautui, johon sitten siirryttiin.
 



 

Öistä auringonlaskua tyynellä Itämerellä.

 

Wladyslawowon kaupunki oli pieni, mutta hyvin suosittu kesämatkailukohde puolalaisille.
Aivan aallonmurtajan jälkeen alkoi mahtava hiekkaranta-alue. Kaupungissa oli lukuisa määrä esim. kauppoja, joissa myytiin rantatarvikkeita.
Satamassa ei ollut langattomia nettiyhteyksiä, joten ostettiin 4G pre-paid-kortti, joka tuntuu toimivan todella hyvin.

 

Hiekkarantaa kilometrikaupalla.

 



 

Satamassa meidän lisäksi saksalaisia ja puolalaisia veneitä.

 



 

 

Ranta-alueella ja satamassa myytiin paljon jäätelöä ja uskomattoman hyviä ja isoja juuripaistettuja vohveliannoksia. Make herkutteli omansa mansikoilla ja Merja kirsikkahillolla. Nam!