Pellinki - Pyhtään Kaunissaari - Saimaan kanava

  

   Pellinki.

Pellinkiin purjehdittiin vaihtelevissa myötätuulissa ja aallokossa virsikirjalla ja ilman. Purjeilla mentiin kuitenkin alusta loppuun vauhdin vaihdellessa.

Satamat hiljenevät elokuun edetessä, joten Pellingissäkin oli tilaa sivukiinnitykseen. 

Lauantai aamuna satamassa oli tori. Myynnissä oli paikallisten tuotteita monipuolisesti. Mukaan ostettiin vihanneksia, leivonnaisia ja savukalaa.

    Välillä oli vauhdikasta menoa Pellingistä Kaunissaareen .

       

       Kaunissaaren kalastajasatama.

Matka Pyhtään Kaunissaareen olikin jo vauhdikkaampaa menoa. Tuuli oli sivumyötäistä 12-13 m/s ja vauhtia parhaimmillaan 9 solmua. Aalto oli kohtalaisen korkeaa, mikä aiheutti sen verran veneen keikutusta, että laivakoira näytti todella synkältä.

Kaunissaareen saapuminen oli vähän haasteellinen kovasta tuulesta, kapeasta sisääntulo väylästä ja sataman yllättävän pienestä koosta johtuen. Kuvien perusteella luultiin satamaa suuremmaksi, mutta aallonmurtajalta sisään ajettuamme, kävi jo mielessä, ettei me mahduttaa sinne. Sataman pitäjä tuli kuitenkin viittilöimään mahdollisen paikan, ja taitava kippari sai veneen kääntymään haastavasta tuulesta huolimatta ja kiinnityttiin kaiken varalta kahteen poijuun. Förstillä oli kyllä käsivarret vähän maitohapoilla, mutta kiinni oltiin!

Kaunissaari oli mukava kalastajakylä, jossa ei ollut sen kummempia hienouksia satamassa, mutta kauppa, ravintola, kalan myyntiä yms. Oli neljän neliökilometrin saarella myös hautausmaa ja vanha koulu. Mukavaa oli kävellä ja katsella!

    Kaunissaaren keskustaa...

Kyllä merelläkin sää voi muuttua päivittäin. Eilisen kovan tuulen ja reilun aallokon jälkeen Kaunissaaresta lähdettiin kohti Santiota rasvatyynellä merellä. Loppumatkasta tuuli nousi ja loppupätkä mentiin pelkällä genualla . Kesken matkaa saatiin yllättävää matkaseuraa, kun varpushaukka liihotteli lepäilemään lazy bagin reunalle.

   Aamunäkymä tuulettomalle merelle Kaunissaaren edustalla.

Santiossa rajamuodollisuuksien jälkeen vaihdettiin genuan tilalle uusi fokka. 

Santiosta purjehdittiin kanavalle reilussa, jopa 3 metrin aallokossa tuulen käydessä puuskissa 15 m/s.

Vauhtia oli koko matkan 8-9 solmua, Viipurin edustalle tullessa vauhti oli hetkellisesti huimat 11 solmua! Matkan aikana saatiin reilusti sadetta ja vähän ukkosta. Fokka toimi hyvin myötätuulessa , mutta vaati skuuttipisteen siirtämistä eteenpäin vastaisessa tuulessa. Tämä tehtiinkin väliaikaisella narusysteemillä.

Matkan tekoa helteessä ja vaihtelevissa tuulissa...

 Korppoo

    

    Ahvenanmaan purjelaivakoulun alus Seglingessä.

Seglingestä purjehdittiin vaihtelevissa tuulissa koko matka Korppoon Romar strandiin. Tuuli meinasi kyllä välillä loppua kokonaan, mutta kärsivällisyys palkittiin ja tuuli nousi uudelleen. Matkalla ihasteltiin merikotkia. 

Romar strand oli pieni satama, jonka päärakennus/ravintola oli iso, vanha ja komea hirsirakennus suurten lehmusten ja vaahteroiden katveessa. Paikka oli hieno, mutta saunassa ei ollut kehumista.

Kauppa-asioita hoidettiin kumiveneellä Korppoon saaristokeskuksessa.

   

    Romar strandin laiturissa. Ruuhkaa ei ollut enää tässä vaiheessa kesää.

 Helsingholm

Aurinko paistoi ja tuuli oli suotuisa; purjehdimme koko matkan mitä parhaassa kelissä!

Helsingholm on saaristolaistilan ylläpitämä satama. Rantapuodista sai ostaa tuoreita leivonnaisia ja kalaa. Paikka oli hyvin idyllinen, mutta ei "kolahtanut" meihin täysin, vaikka olimme kuulleet sitä paljon kehuttavan. Liekö syynä ollut hieman myöhäisempi saapuminen, minkä takia satama oli lähes täysi, jotenkin levoton ja äänekäs.

    Helsingholm tyynessä aamusäässä.

Taalintehdas

Hellettä riitti, mutta tuulta oli vain 3m/s, joten ajoimme moottorilla koko matkan Taalintehtaalle. Matkalla nähtiin nopeita Poker Run- tapahtumaan osallistuvia veneitä matkalla Hangosta Kasnäsiin.

Hanko

Sää jatkui loistavana auringon oton kannalta, mutta ei purjehtimisen. Moottorilla ajoa on jatkettu.

Försti on ollut autopilotin vahdissa parilla viime etapilla, kun kippari on puuhastellut saunan kimpussa.

Hangossa päästiin omaan saunaan ensimmäisen kerran! Oli pakko juhlistaa tapahtumaa shampanjalla.

    

   Tammisaaren Knipan. 

    Tammisaaren satama maisemineen oli kaunis, etenkin iltavalaistuksessaan.

    

Tammisaari

Matkalla Hangosta Tammisaareen sää oli mitä parhain auringon oton kannalta, mutta ei purjehtimisen.

Tuuli oli olematonta, joten menimme kapeaa rantareittiä moottorilla. 

Tammisaari on mukava kaupunki. Satama oli siisti ja lähellä palveluita. Tammisaaren kaupunki on kaunis ja idyllinen. Keskustassa oli tori ja kävelykadun varrella mukavia pikku kauppoja. Vanha puutalokaupunginosa on näkemisen arvoinen. 

    Loppureitin alku Elinsaareen oli lähes huomaamaton. Matalimmillaan reitti oli n. 2 metriä.

Elinsaari

Tammisaaresta lähdettäessä purjehdittiin osa matkaa, mutta tuuli kävi täysin vastaiseksi ja rannikkoväylä oli kapea luovimiseen. Moottorilla jatkettiin...

Elinsaari on Helsingin kaupungin virkistysalue. Loppureitti satamaan oli kapeaa ja paikoin matalahkoa 

korkea ruovikkoista väylää. Poijupaikkoja satamassa oli yllättävästi 130.

Saari oli puustoltaan paikoin mahtavaa, vanhaa ja luonnonvaroista tammimetsikköä. Saaressa laidunsi myös suuri määrä lampaita. 

Helsinki, Tervasaari

    Tervasaaren satamasta oli komeat näkymät Kruunuhakaan.

Elinsaaresta lähdettiin ja päästyämme Porkkalan selälle, nostimme purjeet. Purjehtimalla

päästiinkin melkein Porkkalan selän yli, ennen kuin tuuli hyytyi 2-3 m/s.

Helsingissä parkkeerasimme Tervasaaren satamaan, kiitos Annelle ja Jannelle paikan lainasta!

Vaihteeksi vanha kaupunkimaisema näytti hyvältä. Kävimme nauttimassa illallisen Hannnan ja Helin seurassa Kolmessa Kruunussa. 

Yöllä herättiin ukkosrintaman saapumiseen. Sade ja salamointi oli  valtavaa, mutta onneksi

pahin myräkkä jäi merelle.

Hellsö - Maarianhamina - Degerby - Seglinge

    Hellsön lahti.

Matka Hellsöstä Maarianhaminaan kesti noin kuusi tuntia. Tuuli vaihteli 3-8 m/s ja sää oli pilvinen. Osan matkasta pääsimme purjehtimaan hyvässä tuulessa, osan matkaa taitoimme moottorilla tuulen vähäisyyden/täysin vastaisen suunnan vuoksi. Reitti oli paikoitellen hyvinkin kapea, mutta kaunis punaisine saaristotaloineen.

Maarianhaminassa menimme länsisatamaan. Veneitä oli paljon, mutta hyvin myös tyhjiä paikkoja. Satamamaksu 34 € sisälsi sähkön ja saunan. Vietimme kaupungissa kaksi yötä. Vuokraisimme jälleen polkupyörät ja ajelimme pitkin lähiympäristöä. Maarianhaminan keskusta on pieni ja viehättävä kävelykatuineen, pikkukauppoineen ja katukahviloineen.

Satamassa näytti olevan hauska tapa huolehtia, että veneilijät laskevat lippunsa. Ensimmäisenä iltana klo 21 kuului ensin torven töräytys ja perään kova pyssyn pamaus sekä toivotus " god natt!", toisena iltana pelkkä pyssynpamaus hyvän yön toivotuksineen. Ei jäänyt lipunlaskuaika huomaamatta!

    Maarianhaminan länsisatama.

Maarianhamina olikin lomareissumme kääntöpaikka, ikävä kyllä lomaa on rajallisesti.

Seuraava etappimme oli Degerby. Matkalla saimme väistellä Silja Linen, Vikingin ja Finnlinesin peräjälkeen kapeassa salmessa. Matkan aikana kippari rälläköi pesuhuoneen lattialaatat, se ei varmaan satamissa olisi kovin tykättyä.

   

Degerby on vanha luotsiasema, jonka laiturin päähän kiinnittyimme poijuun. Yöllä herättiin, kun tuuli myrskysi melkein sivusta, poiju oli upoksissa ja liinan/poijuhaan kestävyys arvelutti. Ei auttanut muu kuin kipparin lähteä kumiveneellä viemään varaköysi toiseen poijuun ja varmistaa kiinnityksen pitävyys. Apuvoimiakin saatiin, koska kaikki muutkin laiturin veneilijät varmistelivat kiinnityksiään.

Degerbyssä myös paikallinen "satamakapteeni" kävi klo 21 huolehtimassa, että liput lasketaan ja maksut on maksettu. Kaikki liput laskettiin!

    Degrbyn laituri pilvisenä aamuna.

    Vanha luotsiasema.

Degerbystä Seglingeen saimme purjehtia koko matkan aurinkoisessa säässä. Paikoin tuuli oli täysin myötäinen, joten purjehdittiin virsikirjalla spriirapuomin pitäessä genuan kuosissaan. 

Seglinge on pinta-alaltaan noin 1000 hehtaarin saari, jossa asuu 40 asukasta läpi vuoden. Saarella on erikoisuutena syvä isohko sisäjärvi. 

   Seglingen satama. Pitäjän mukaan harvinaisen täysi laituri tähän aikaan kesästä.

Kasnäs - Hellsö

Kasnäsistä lähdettiin jatkamaan matkaa Borstön saareen. Alkumatkan menimme koneella ja päästessämme avoimimmille vesille nostimme purjeet ja aloitimme tiukan kryssin väylää pitkin. Väylä ei ollut kovin leveää, joten vendoja tuli ajoittain tiuhaan. Tullessamme Borstön saaren lähelle päätimme jäädä siihen yöksi. 

Borstön saarella on ollut asutusta jo 1700-luvulta lähtien.

Saarella elää neljä perhettä vakituiseen. Paikka oli mukavan näköinen saaristokylä. Saaressa oli myös luontopolku jonka kävimme kiertämässä. Näin yhden kyyn matkalla, onneksi Nestori oli hihnassa eikä mennyt pusikoita pitkin omia aikojaan. 

    Näkymä Borstön kalliolta jossa oli myös vanhan laivan keulakuva 

Seuraavana aamuna lähdimme jatkamaan matkaa sankan sumun keskellä. Ajoittain näkyvyys oli hyväkin mutta ajoittain sumussa ei nähnyt kuin 50 metriä. Lähestyessä Kökaria sumu hälveni hetkeksi kokonaan ja olipa mukava nähdä hieman pitemmälle kuin veneen keulan eteen.

    Näkyväisyys ei ollut kovin hyvä

Lopulta viimeisillä maileilla yllätti taas sumu ja jouduimme ajamaan Hellsön kylän satamaan hernerokka sumussa. 

Hällsö on viehättävä pieni satama lahden pohjukassa. Vuorokausimaksu on 15 € sisältäen sähkön.

Vietimme lomapäivän tutustuen Kökarin saareen. Vuokrasimme  polkupyörät ja kävimme paikallisessa museossa, joka antoi mielenkiintoisen kuvan paikallisesta elämästä 1900-luvun alussa. Vierailimme myös paikallisella omenankasvatukseen erikoistuneella tilalla. 

Hellsön vierasvenesatama 

    Lohusalun satama.

Lohusalussa vietimme kaksi yötä. Maanantaina tuuli ärjyi merellä ja aallonkorkeus kasvoi entisestään, joten päätimme pitää välipäivän matkanteon suhteen. Vuokrasimme polkupyörät ja pyöräilimme lähitienoilla. Kaunista merenrantaseutua, hyvä tie ja mielenkiintoinen kyläkauppa. 

Lohusalu on ehdottomasti käymisen arvoinen satama. Satamakapteenin opastuksella paikka löytyy helposti, palvelu on ystävällistä ja satama kaikkine palveluineen erittäin hyvin hoidettu ja esimerkillisen siisti.

    

    Tyrskyisää menoa Lohusalusta lähdettäessä .

    

    Voisi luulla, että laivakoira on saanut tarpeekseen tyrskyisästä menosta, 

    mutta kyseessä on vain suupielien pyyhkiminen köysiin ruokailun jälkeen.

Lohusalu - Hanko

Lohusalosta lähtiessä maininki aaltoineen oli kohtalaisen voimakasta. Tuuli oli 11-12 m/s koilisesta, joten pystyimme suuntaamaan hyvin reitin kohti Hankoa. Matkan edetessä sääolosuhteista kehittyi mitä parhaimmat. Hankoon päästiin yhdellä halssilla sataman suulle asti. Täysin purjein vauhti oli 7-9 solmun välillä koko matkan. Maininki väheni ja aurinko rupesi paistamaan. Loistava purjehduspäivä!

Hangosta saimme hyvän aisapaikan ja illalla oli mukavaa istuskella makasiiniravintolan terassilla.

    Hangon satama. Varsinainen mastoviidakko.

Hanko - Kasnäs

    Hangosta lähdettäessä meri oli tyyni ja rauhallinen, suorastaan ääretön.

Keskivikkoaamuna saatettiin gasti Heli linja-autoasemalle ja ruokavarantojen täydentämisen jälkeen suunnattiin jälleen merelle. Aamu oli tyyni ja utuinen. Meriluonto Hangosta lähdettäessä länteen oli kaunis luotoineen ja saarineen. Kaikenlaista venelikennettä reitillä oli uskomattoman paljon.

Tuuli ei noussut juurikaan, joten ajoimme koko matkan moottorilla Kasnäsiin. Viime käynnistä Kasnäsissa lienee yli viisi vuotta. Odotimme hieman pienempää ja idyllisempää satamaa mitä tuleman piti.

    Kasnäsin satama ilta-auringossa.

Helsingistä nokka kohti etelää

Helsingistä olivat tuulet suotuisia, joten päätimme jatkaa matkaa Tallinnan kautta. Harmajalle asti oli 6-8 m/s, mutta sen jälkeen taivaalle kertyi kuurosadepilviä ja siitä alkoi vauhdikkaampi meno. Vauhti oli koko ajan yli kahdeksan solmua, huippujen käydessä jopa yli kymmenenessä, joten matka sujui vauhdikkaasti.

Tuuli ei mennyt aivan ennusteiden mukaan ja matkalla jouduimme reivaamaan purjeita ja siinä samalla petti purjepussin kiinnike ja tietenkin se repesi samalla. Spinnun nostin otettiin uuteen käyttöön ja se sai kannatella purjepussia Tallinnaan asti, jossa korjasimme pussin.

Menimme Old Marinaan vanhan kaupungin kupeeseen. Tykkäsimme paikasta, vaikka satamamaksut olivatkin kalliita (55€/yö)

Pidimme huilipäivän ja jatkoimme sunnuntaina pohjoistuulten vallitessa matkaa Viron rannikkoa myöten ja päädyimme Lohisalun kylään, jossa on uudehko vierasvenesatama siisteine pesutiloineen. Harmi vain, että naisten saunassa ei toiminut kiuas. Laiturimaksun suuruus oli kohtuullisempi kuin edellisessä paikassa (23€/yö). Täältä odotamme pääsevämme Suomen rannikolle, joko Helsingin tai Hangon suuntaan.

Nuijamaalta Helsinkiin

Nuijamaalta - Kotkaan

Rajatarkastus tehtiin Sunnuntaina klo 8.00, jonka jälkeen matka jatkui. Kaikki sulutukset menivät hyvin. Sulut olivat auki ja pääsimme ajamaan sulkuihin suoraan sisään. Vene kiinnitettiin perästä sulkujen uiviin pollareihin ja matka alas alkoi. Laskeutumiset sujuivat rauhallisesti ja helposti.

Viimeiseltä sululta ostimme dieseliä puoleen hintaan Suomeen verrattuna. Palvelu oli avuliasta ja ystävällistä. Myös papereiden tarkastusmuodollisuudet sujuivat nopeasti.

Yövyimme Santiossa aurinkoisessa ja tyynessä säässä.

Nuijamaa - Santio.

Maanantaina suunnattiin nokka kohti Kotkaa. Tuulta oli 2m/s ja aurinko paistoi. Matka taittui moottorin voimalla, mutta lähestyttäessä Kotkaa tuuli nousi jo lähelle 10 m/s.

Kotkassa Sapokka oli täynnä, joten yövyimme New Portissa. Ihmettelimme sataman tyhjyyttä, mutta päätimme silti yöpyä siellä. Laituriin meno sujui hyvin voimakkaasta sivutuulesta huolimatta hyvin. Laiturimaksun suuruus 50€/ yö selitti vapaat paikat. Saimme sentään saunan samaan hintaan kesätyöntekijän epätarkkuuden vuoksi. :)

Newport Kotka.

Kotkasta - Loviisaan

Tiistaina tuuli oli puuskissa 20m/s ja keskituuli n. 12-13m/s, joten förstikin sai jo tuntuman meren tuulisempaan puoleen. Meri olikin ottanut yllättävän lempeästi vastaan. Pelkällä kolmanneksen genualla vauhti pysyi 7-9 solmun välillä. Aluksi tuuli oli sivumyötäinen, mutta matkan varrella muuttui vastaiseksi. Myös aallon koko kasvoi 2,5-3 metriseksi. Kiersimme Orregrundin kryssien. Yövyttiin Loviisan Tullisillassa.

Förstiin päivä teki vaikutuksen myönteisellä tavalla. (Huom! Ensimmäinen reissu merellä omalla veneellä.) Vaikka keli oli tuulinen ja aaltokin ihan kunnioitettavan kokoista, Piligrim sai täyden luottamuksen. Vendat onnistuvat, pahoinvointi ei iskenyt ja lounaan teko keikkuvassa pentterissä onnistui hyvin.

Loviisasta - Helsinkiin

Tullisillasta lähdettäessä avattiin osa genuasta ja Piligrim pääsi hyvään vauhtiin. Matkaa taitettiin sujuvasti 7-8 solmuun vaudilla Loviisasta ulos jonka jälkeen tuuli oli meille suoraan vastainen, joten moottori oli otettava avuksi. Pellinkiin asti mentiin rantareittiä, siitä eteenpäin ulompana saaristossa. Tuuli vaihteli, iltaa kohti tuuli kääntyi taas pohjoiseen. Loppumatka Suomenlinnaan mentiin kokonaan moottorivoimin. Satamassa meitä oli vastassa sataman henkilökuntaa ja saimme viimeisen vapaan paikan. Nyt olemme viettäneet täällä vapaapäivän ja saimme laivakoiramme takaisin miehistöön.

Kesäloma - nokka kohti Itämerta !

Perjantaina alkoi vihdoin ja viimein odotettu kesäloma. Viime viikot on mennyt veneellä puuhaillessa, sauna ja pesuhuone tärkeimpinä projekteina. Tavoitteena oli saada ne valmiiksi ennen kesälomareissua, mutta työn määrä vei voiton ja viime silaukset, kuten lauteet ja viimeiset laatoitukset, täytyy tehdä matkan varrella. Keulaankin oli tarkoituksena saada toiseksi purjeeksi fokka ennen reissuun lähtöä, mutta tässä tapauksessa ongelmia ilmeni ja toinen purje saa odotella vielä kotisatamassa ei niin kiireellisiä aikoja.

Piligrim aiemmin kesällä Savonlinnan pursiseuran tukikohdassa.

Perjantaina käynnistyi myös viisi viikkoa kestävä kesälomamatkamme Savonlinnasta kohti Itämerta. Ensimmäisenä yöpymispaikkanamme pe-la oli Ruunasaari.

Lauantai-aamuna matka jatkui Puumalan kautta Nuijamaan raja-asemalle. Takana on siis jo kolme sulkua ja tänä aamuna rajavartiolaitoksen ja tullin suorittaman tarkastuksen jälkeen matka jatkukoon kohti merta.

Pysähtyminen Puumalassa.

Mälkilän, Mustolan ja Soskuan sujut on jo ohitettu.

Aika näyttää mihin asti tuulet meidät kuljettaa. Helsinkiin asti mukanamme on kansityttönä Heli ja tämän jälkeen matka jatkuu kahdestaan vain laivakoira Nestori seuranamme. Alustavana suunnitelmana on tuulista riippuen käydä kääntymässä esimerkiksi Tallinassa ja täältä jatkaa matkaa Hankoon tai jos tuulet ovat suotuisia, niin ehkä jopa Gotlantiin. 

Kevät touhut

Kevät on mennyt kiivaan työskentelyn merkeissä veneiden parissa. Huono puoli asiassa on, että veneet ovat olleet asiakkaiden veneitä, ja omassa veneessä on kerinnyt käydä suurinpiirtein kääntymässä. Saimme sentään varustekaaren paikalleen ja muutaman kerran olemme päässeet purjehtimaan. Seuran avajaisissa järjestettyyn kissan kerkisimme myös osallistua sekä pariin tiistaipurjehdukseen. Veneen katsastimme vuokraveneeksi, jolloin mahdollisuuksien mukaan voimme tehdä charter keikkoja. Tosin Trafilta ei ole tullut vielä miehityspäätöstä, joten jännityksellä odotamme riittäkö miehistöksi kaksi henkilöä.



Tässä vaiheessa piti luottaa mitoituksen onnistumiseen

 

Siihen se sopi paikoilleen

 



Tällä viikolla veneeseen on tulossa aurinkopaneelit 2x250w joissa tehollinen jännite on 105V josta MPPT säätimellä saa virtaa ulos noin 20A. Toisen keulapurjeen alakiinnike on myös valmiina ja matkalla tänne joten lähiaikoina saamme myös fokan rullan paikoilleen.Lisäksi kaareen on tulossa vielä sateliittiantenni ja tutka.

Uudet mittarit ja autopilotin hallintalaite

 

 

 

Tekniikkapuolella merikytkin sai joustolaipan jolla sai akselin värinät pois.

 

 

Muutamia venevieraitakin on jo käynyt,

myös laivakoira Nestorilla.

 

 

 





Kauden avaus

Vihdoinkin koitti se aika, jolloin köli pääsi veteen.

Ensimmäinen yönyli venereissu tehtiin seuran tukikohtaan Iso-Kankaisiin. Järvi oli tyyni, joten ajoimme koneella, mutta nautimme tyynestäkin säästä, auringosta ja järven rauhasta. Näin keskellä viikkoa Piligrim oli ainoa vene laiturissa. Saunoimme, savustimme herkut illalliselle ja nautimme olostamme käkien kukuntaa kuunnellen. Laivakoira Nestori kahlasi rantavesissä pitkästä aikaa onnellisena!

Miten tuntuikin olevan koko ajan niin paljon muuta tekemistä, että oman veneen kevätkunnostukseen ei tuntunut aikaa riittävän.
Onneksi tuli jo huoltotoimet aloitettua pakkasten aikaan, ja pahimmat olivat ennen muitten veneitten huoltoja tehty.
Talven aikana kävin veneen tekniikan läpi mahdollisimman tarkasti. Merikytkin tuli purettua kokonaan ja uusittiin kaikki kuluvat osat, sekä moottoriin tuli uusi jakopään hihna kaikkine kiristäjien ja pyörien kera, raakavesipumppu, turbo sekä vuotavat tiivisteet, sekä paikkamaalausta.
Rungosta kävin peräsinjärjestelmän läpi sekä ruorikoneiston ja akselin. Ranskalaisilla ei ilmeisesti ole pohjamaalia koska peräsimen tukirakennelma oli paikoittain tukevassa ruosteessa. Nyt siinä on uudet maalit primerin kera. Akseliin uusittiin laakerit ja vanha kiinteä potkuri jäi varapotkuriksi, uuden taittolapapotkurin tieltä.
Keväällä tarkastimme maston ja pesimme kaikki köydet kun siihen oli nyt mahdollisuus. Maston huippuun vaihdettiin uusi aimar tuulianturi sekä uusittiin autopilotti ja näytöt avotilaan. Myyjä takasi pilotin toimivan nyt kelissä kuin kelissä.
Tänään alukselle suoritettiin Trafin toimesta vuokravenekatsastus jolloin meillä on mahdollisuus tehdä tilauskeikkoja tarpeen mukaan.Tarkkoja setiä olivat, mutta kaikki oli kunnossa ja hyväksyivät katsastuksen.

Merikytkimen avausta

 

Vielä löytyi osille omat paikat

Hieman väsyneen näköinen Volvo

Kytkin paikoillaan ja maalia koneeseen

 

 

Vielä tälle keväälle on tulossa toinen keulapurje sekä vävyn tekemä varustekaari. 

Päivittelemme blogia tulevalla veneilykaudella, kun pääsemme purjehtimaan. Huomenna on tarkoitus osallistua seuramme tiistaipurjehdukseen. Tuloksia voi seurata täältä.